151.

"Prinsessoja ja Astronautteja, onnellisia sellaisia"

Tämä yksi asia, jota rakastan yli kaiken ja olen aina rakastanut pienestä pitäen meinaa näin kiireisessä aikuiselämässä jäädä välillä aina kokonaan. Siis kirjoittaminen. Tänään on pitkästä aikaa sellainen ilta, kun istun pyllylläni tässä koneeni ääressä omassa kodissa ja olen rauhassa. Ei tarvitse juosta minnekään, ei tarvitse suunnitella viikonloppulähtöjä mihinkään ja aivot ovat jotenkin stressivapaat ja mieli on vain ja ainoastaan kiva. Pitkästä, PITKÄSTÄ aikaa, olo tuntuu ihan mahtavalta ja pääkoppa on taas sellaisessa endorfiinipyörteessä, että tuntuu ihan siltä, että keksin ihan juuri sen, miten tolla mun matolla pääsee lentämään! Jaa mitenkö? Ihan itse aiheutettua, kovalla työllä.

On sellaisia sanontoja kuin että joku on syntynyt onnellisten tähtien alla kultalusikka takapuolessa, suussa, korvissa, nenässä ja hampaankoloissa. Tai ovat sellaisia Hannu Hanhia, että kaikki vaan onnistuu aina tuurilla. Siinä vaiheessa kun kokee isoja onnistumisia kovan työn, hampaiden kiristelyjen, itkujen ja stressin kautta, ymmärtää jälleen kristallinkirkkaasti, että no eihän se niin ole. Jos joku kliseinen muumioitunut koinsyömä lausahdus pitää paikkaansa niin se, että jokainen on oman onnensa seppä. Niin se vaan menee.

Tuli mieleen Sannin biisistä unelmat ja ammatinvalinnat aina siltä pikkuisen tytön polulta, jolla unelmoitiin vielä jonain päivänä olevan se Prinsessa maailman isoimmalla P:llä. Sitten rocktähti. Sitten näyttelijä. Lentäjä. Heh. Olen ajatunut sellaiselle alalle, jossa jokainen on vähän niin kuin yksityisyrittäjä ja tiimipelaaja samaan aikaan tai yksityispelaaja pelissä joka ikinen päivä. Myyntityö. Hirvittävän palkitseva, mutta stressaava ala, jossa joutuu välillä sellaisiin pyörteisiin ja pyörityksiin, että heikompaa huimaa. Ei ole helppoa olla se pelin ainut hyökkääjä-puolustaja-maalivahti joka ikinen päivä. Joka ikinen päivä pitäisi myös oikeastaan oppia jotakin uutta ja kerrata vanhaa. Pitää olla sopivasti kahjo ja kunnianhimoinen, että sellaista jaksaa. Mutta kun sen jaksaa ja jaksaa olla tarpeeksi kiinnostunut ja motivoitunut, unohtamatta kuitenkaan olla itselleen armollinen, se onnistuu ja palkitsee itsensä moninkertaisesti, ennemmin tai myöhemmin. (Lupaan myös palata lukemaan tämän tekstin taas sinä päivänä kun tuntuu siltä, että huuhtelutan omaa päätäni vessanpöntössä ihan itse ja vapaaehtoisesti...) Silloin muistaa arvostaa oikeasti sitä työn määrää, jonka jokainen joutuu oman onnistumisen ja onnensa eteen tekemään. Minua on aina ärsyttäneet ihmiset, jotka kokevat, että kaikki pitäisi kantaa eteen hopeatarjottimella ja syöttää suoraan suuhun. Elämänkoulu on kova, jokaisella taipaleella. Mutta hirvittävän palkitsevaa ja opettavaista, jos sillä polulla jaksaa oikeasti välillä kuunnella ja opiskella olematta itselleen ja muille aina niin hirvittävän ankara. 

Syksy on jo pitkällä ja talvi tulee kovaa vauhtia. Sopii tunnelmaihmiselle oikein hyvin, saa poltella kynttilöitä hämärinä syysiltoina oikein urakalla. Kävelin eilen illalla Turun työväenopiston ohi ja katselin kun ihmiset maalasivat jollakin kurssilla isoille kankaille. Ilmottauduin itsekin ystäväisen kanssa lokakuun lopussa järjestettävälle Wäinö Aaltosen museon kurssille, jossa valokuvataan ja siirretään valokuvia kankaalle ja maalataan niistä teoksia. En malta odottaa! Kurssi kestää jonnekin marraskuun puoleen väliin, muutama lauantai siellä käydään tuhertelemassa. Niinpä. Onnistumiset ja hyvä fiilis ruokkivat myös luovuutta. Kummastipa sitä näkee taas maailmaa ihan eri tavalla kun on kauttaaltaan hyvä fiilis. Olen sellainen vuoristorata-ihminen tunteideni kanssa, että en osaa oikein edes täysillä ikinä nauttia siitä kun on se onnellinen ja hyvä fiilis. En tietenkään, koska kuitenkin kohta menee taas jotain pieleen jollakin osa-alueella.

Ja HÖPÖHÖPÖ. Nyt sitä leveetä henkarihymyä naamalle kehiin oikein urakalla ja viikonloppuna skumppaa kilistelemään ja tanssitossua toisen eteen niin että ne tossut menee maailman isoimman naurunremakan kanssa kunnolla solmuun. Se on IHAN sallittua ja ansaittua. Nauti Merle! Minä käsken ja annan luvan.

Ihania syyspäiviä ja iltoja kaikille! <3: M.