Syksy on aina jotenkin maagista aikaa, jolloin luonnolla on käsissään oma tyhjä kankaansa johon sotkea väreillä ja virittää ympärilleen kynttilöin valaistua tunnelmaa. Siksi syksy varmaan tuntuukin joka kerta jonkin uuden alulta; raikkaine tuoksuineen, väreineen, valoine ja varjoineen. Minua syksy inspiroi aina valtaisasti. Nautin järjettömästi luonnon tarjoamasta värien ilotulituksesta ja alati raikastuvasta ilmasta kun mennään kohti joulua ja uutta vuotta. Vuosi on taas läpikäyty ja lopuillaan ja yleensä siihen mahtuukin valtavasti erilaisia asioita, joista toiset haluaa suosiolla unohtaa ja jättää taakseen ja toiset pitää onnellisena ikuisesti itsellään.
Kulunut vuosi on itselleni opettanut todella valtavasti asioita arvostuksesta itseä kohtaan. Monet muumioituneet klisheet koipalleroineen vain näköjään pitävät paikkaansa ja sitä joutuu nöyränä yskimään tomun seasta että jos olet onneton jollakin elämäsi osa-alueella TEE HYVÄ IHMINEN ASIOILLE MUUTOS JA USKALLA VAATIA NIIN ITSELTÄSI KUIN MUILTAKIN. Niin se vaan on. Itse olen riskien ottaja ja seikkailunhaluinen persoona, mutta järki jotenkuten aina mukana jossain takataskun perukoilla. Toisinaan se on vienyt syvemmillekin suoalueille tarpomaan otsa hiessä ja itku kurkussa klaustrofobisissa tunnelmissa, mutta elämä on hassua! Jos hyväksyt vain parhaan, hyvin usein myös saat sen. Olen kuitenkin siinä mielessä erittäinkin vanha sielu että paasaan työnteon puolesta -mikään hyvä ei tule ilmaiseksi vaan ansaitusti. Ei itselle, ei muille.
Yhdestä nopeasta, mutta tomerasta päätöksestä tehdä muutoksia elämälleen lähti ihanien ja onnellisten tapahtumien vyyhti liikkeelle. Onnistumiset ovat ruokkineet onnistumisia, mutta edelleen uskallan väittää, että asenne on kaikki se, mikä loppupelissä ratkaisee. Onnenkantamoinen voi edesauttaa "potkua persauksille", mutta kaikki on kuitenkin itsestä kiinni miten paljon antaa ja vastaanottaa ja miten paljon avaa ovia sen sijaan, että jatkuvasti sulkisi niitä tai pitäisi jopa visusti lukossa. Kuten Lordi Lallykin viime lauantaina totesi kalkkunapalojen mutustelun välistä: "Ei voi tietää."
Tällä hetkellä taidan olla liian väsynyt raapustamaan kokoon mitään järjettömän fiksua ja tyydyn vannomaan näiden yleistäkin yleisimpien aforismien puolesta, mutta yksinkertaisuus on kaunista. Ja näemmä hemmetin toimivaa. Yritän vain siis sanoa, että haluan kannustaa jokaista oikeasti uskomaan itseensä ja miettimään, onko jotakin sellaista, minkä toteuttaminen on vain yhden rohkean askeleen päässä ja jonka toteuttamista estää ainoastaan oman pään sisällä vellova pelko riskin ottamisesta.
Mutta ah! Miten ihanaa ja palkitsevaa se sitten onkaan kun on tiennyt koko ajan olevansa oikeassa. Oikeassa siitä, mitä haluaa ja mitä ansaitsee. SINÄ olet se, joka merkitsee. Kun olet tärkeä ensin itsellesi, voit olla sitä myös jollekin toiselle ja päinvastoin.
Mitä luonto tekee syksyisin? Se uudistuu ja muuttuu. Poistaa vanhan, tiputtaa lehdet. Kun se on oivaltanut miten on hyvä, siitä syntyy kaunis värien sekamelska, josta ympärillä olevat saavat nauttia ja möngertää pudonneiden vaahteranlehtien kasoissa. Se on kuitenkin sisimmältään aina se sama, mutta muutokseen pyrkivä. Ilman muutoksia ei ole huomista eikä ilman huomista ole elämää. Miten mieletön lahja -elää!
Juuri nyt en voisi olla onnellisempi. Ihanaa syksyn aikaa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti