33.

Uusia sadepisaroita.

Arki. Viivojen piirtelyä paperille, pennosten laskemista ja taulukointia seuraavalle kuulle, tuloksen tekemistä, parantamista, nostamista, stressaamista. Kahvipannun porinaa ja tummaa kuplimista, silmien hieromista aamusuihkussa ja kellon tikitystä sängyn vieressä. Paahtamista, tulevaisuudensuunnittelua, miettimistä, ajattelua. Aikatauluttamista, sydämentykytystä, juoksuaskelia, syviä huokauksia. Loma on ohi. Syksy on tulossa ja kohta jo stressataan joululahjoista.

Siksi ajattelinkin palata hetkeksi vielä lomatunnelmiin, seikkailuihin kesässä. Olen yleensä ennen ollut enemmän syksyihmisiä enkä suuremmin sellainen heinähattuinen kesähehkuttaja, joka ryntää rannalle pyyhkeen ja suojakertoimien kanssa hampaat kalisten jo huhtikuussa. Mutta tämä kesä on ollut mieletön.

Verrattuna arkeen, loma on sitä, ettet tiedä miten paljon kello on. Sinun ei tarvitse pedata sänkyäsi ensimmäisenä aamulla, irroitat rutiineista. Syöt lounaaksi jäätelöä ja suklaalla kuorrutettua lettua ilman että edes henkinen kalorimittari raksuttaa paniikissa. Pyörit lomamatkalla meressä kuin onnellinen pieni merimakrilli, kiljut riemusta kun aalto kaataa mereen ja naurat omalle kömpelyydellesi. Pyllyn kuva jää hiekkaan kun olet istunut siinä toista tuntia ja tuijotellut kaukaisuuteen ajattelematta oikeastaan yhtään mitään. Nukahtanut päikkäreille vaikka viime yönä olisikin tullut vetäistyä reilu kahdentoista tunnin yöunet. Maailma makaa edessäsi juuri sellaisena kuin se sillä hetkellä on.

Minä olin kotoa poissa lähestulkoon koko kuukauden kesälomani. Siivosin pienen postimerkkiasuntoni kunnolla ikkunoidenpesua myöten ja laitoin viimeisetkin muutosta roikkumaan jääneet asiat vihdoin paikoilleen. Minun ei tarvinnut lomalla ajatella mitään muuta kuin edessä häämöttäviä retkiä ja seikkailuja. Menemisen ja retkien vauhtia kuvaa loistavasti se, etten lomani aikana ehtinyt lukemaan saati edes avaamaan yhtä ainokaista kirjaa, vaikka muutenkaan en kuulu lukutoukkien kirjakerhoon vaan nautin enemmän elokuvista, kahvitteluista ja nähtävyyksistä. Siksi lomaohjelmani olikin täytetty matkalla Kreetalle, Eesti-Latvia roadtripilla, saaristohengailulla ja lopuksi avoimilla suunnitelmilla. Kotiin palasin hetkeksi vasta viimeisellä lomaviikolla. Vaikka rakastankin pientä kotiani, sieltä poistuminen reilummaksi ajaksi tekee toisinaan erittäin hyvää.

Erilaisia lomia yhden loman sisällä oli ihanaa ja mielenkiintoista viettää. Kreetan kuumuus, kosteus ja kuohuva meri ja kreikkalainen joutilas elämäntapa vaihtui lennosta roadtrippaamisen haasteisiin ja kuoppaisiin ja pölyisiin teihin. Ulkona myrskysi ja majapaikkana oli läpitunkevan kosteuden saavuttanut teltta, jonne piti varustautua monin vaatekerroksin vaikka kalenteriin oli painettu ”heinäkuu” mustaa valkoisella. Minä nautin suunnattomasti ja ahmin maisemia sekä kokemuksia, kirjoittelin matkapäiväkirjaani rannalla, lentokoneessa ja autossa minkä päivien kuluilta jaksoin. Maailmassa on aina ollut mielestäni kiehtovaa se, että joku päivä et saa aikaiseksi yhtään mitään ja toisena päivänä olet lennähtänyt muutamassa tunnissa maasta toiseen ja pöllähtänyt keskelle erilaista kulttuuria ja elämäntapaa ja mahdollisesti kellonaikaa.

Mikä tunnelma olikaan kavuta kreikkalaiseen kattoravintolaan kukkulan päälle ahmimaan auringonlaskua samaan aikaan kreikkalaisen ruoan kanssa. Tai painaa huulilleen teräksinen retkimuki aamukahvia kylmän ja virkistävän aamu-uinnin jälkeen Latvian aamu-usvassa. Tutkia sadepisaroiden piirtämiä kuvioita teltan kankaalla, piiloutua makuupussiin nauttimaan ulkona puhjenneesta myrskystä ja huomata olevansa vahingossa pissalla muurahaispesässä ja kirota ja nauraa samaan aikaan niin lujaa, että se kaikui varmasti takaisin Eestiin saakka. Saunoa omakyhäämässä saunassa armeijan tyyliin ja valmistaa retkimuona nuotiolla. Uida alasti Välimeressä keskellä yötä tähtitaivaan alla. Miettiä ja unelmoida lentokoneessa minne kaikkialle se voikaan vielä kuljettaa ja seilata takaisin kotimaahan meren yli ja huomata kadottaneensa Visa Electroninsa ja jutella mahalleen mukavia samalla kun se murisee kilpaa laivan moottoreiden kanssa. Miettiä, missähän se mun vanha kamera tälläkin hetkellä menee kun se varastettiin rehellisten kreikkalaisten keskuuteen pesiytyneessä kiinalaisessa vaatekaupassa ja itkeä ihanien lomakuvien perään. Nauttia onnellisena uudesta ja paljon paremmasta kamerasta. Leppoisa saaristoloma perheen ja hyvän ystävän kanssa saunoen ja uiden ja pohtien ja extempore lähtöjen jälkeen törmäten johonkin uuteen ja ihanaan.

Kaikenkaikkiaan ihan mieletön kesä ollut, ehkä paras ikinä. Ja elämässäni on alkamassa täysin uusi ajanjakso kun kesä väistyy syksyn tieltä. Olen edelleen syksyn tyttö ja minulle syksyn ensimmäiset raikkaat tuulet ovat aina merkinneet jotakin uutta! 

(Kuvakollaasin kesän hienoimmista otoksista teen vielä kunhan ehdin keskittyä!)

Aamun sadepisaroita telttakankaalla.