35.

KRÄÄH!

Mä oon tosi harvoin pahalla päällä, valehtelematta. Mutta silloin kun se kiukku nousee jostakin asiasta tai epäkohdasta, tekisi mieli repiä päitä irti. Niin kun silloin kun katsoin Schindlerin listaa ja toivoin osaavani loihtia sokeripurkista ja pattereista aikakoneen, jotta olisin soturin lailla päässyt kiitämään halki aikojen puolustamaan oikeutta.

Tänään pohdittiin ystäväni kanssa terveydenhuoltoa. Miten avun saaminen tehdään monimutkaiseksi. Niin monimutkaiseksi, etten ihmettele, että moni väsynyt ja kyllästynyt ei sitä nimenomaisen asian takia jaksa/viitsi edes hakea. Sitten uutisoidaan ja voivotellaan sitä, miten hullut ampuu kouluissa ja katoilla ja toiset päättävät elämänsä noin vain. Jos respan takana purkkaa jauhava statukseltaan ”ajanvarauskaveri” perustelee asiaa sillä, että jonossa ennen suht normaalijärkisiä lojuu n. 700 skitsofrenikkoa, niin missä mättää?

Henkiset ongelmat luokitellaan liian kevyesti niiden ”ei oikeiden ongelmien”-mappiin. Olen itse ollut erittäin kiinnostunut psykologiasta ja mielestäni terveydenhuollon tärkein merkitys yhteiskunnassa on apu, kuunteleminen ja auttaminen. Suomi on aina määritelty hyvinvointivaltioksi, mutta en nyt lähde tässä sen enempää erittelemään mielipiteitäni ko. määritelmää kohtaan, mutta ihmettelen sitä, että hyvinvointivaltiossa hyvinvoinnin pyytämisen takana tai edessä on leipääntyneen oloisia asiakaspalvelijoita, jotka määrittävät kuntosi ennen lääkäriä ja kuulostavat puhelimessa tuhisevalta ankalta, joiden ääni pihisee naljailevasti jostakin nokan raosta: ”kvoi kvoi kvoi.”

Terveydenhuollon tarkoitus ei mielestäni ole jättää asiakkaalle tyhmää tai avutonta oloa. Lääkärillä ei vaan voi olla huonoa päivää, jonka purkaa asiakkaisiin. Sisään otetaan tyyppejä, jotka valittavat henkihieverissä sydänkohtausta ja sydänkäyrässä todetaankin sitten pieni valkoinen valhe. Auttajat leipääntyvät ja asia paisuu siihen, että ketään ei enää kuunnella tosissaan. Ja jos kuunnellaan niin kuuntelu maksaa vähintään 100€/kerta.

Pyörittelin näitä asioita säestäen ärsytystäni jokaisella askeleen tömähdyksellä kun marssin ruokiksella apteekkiin ja Stockalle hakemaan tomaattivuohenjuustokeittoa. Apteekissakin kirjoittivat nimeni väärin: ”Parind, Merle Yherse”. Vastaani tuli hymyilevä tyttö: ”Anteeksi, mulla olis sulle tällainen. Iloista päivänjatkoa!” Se oli jehovalappu, jossa luki ”Kärsimykset loppuvat pian!”

Kuva: Google