Oinas vuoristoradan kyydissä.
Uudet jutut ovat aina jänniä varsinkin silloin kun hyppää aika nopeasti tasaisesta edellisestä ihan uuteen juttuun. Koska konsepti on erilainen, se täyttää pään ja mielen ja viikot ja viikonloputkin. Ainakin silloin kun yrittää ja haluaa onnistua. Nollaukseen tarvitaan sitten tietenkin kaikenmaailman kissanristiäisiä, muutenhan sitä tulisi hulluksi. On vain hurjaa, että viikot ja päivät vilahtaa ohi niin nopeasti, ettei sitä todellakaan tajua, että kesästäkin on jo vuosia ja kohta eletään taas Joulussa! Apua.
Huono puoli siinä on se, että ajantaju hämärtyy niin pahasti, että yhteydenpito ja rakkaiden ihmisten näkeminen luisuu karkuun koko ajan. Siksi haluankin panostaa nyt tulevina viikonloppuina minulle tärkeisiin ihmisiin. Kotona olen käynyt viimeksi huhtikuussa...Mutta rakkaissa ja tärkeissä ja niissä läheisimmissä ihmisissä on aina ihanaa se, että he ymmärtävät ja jaksavat odottaa. Kiitoksena siitä, niin teen minäkin.
Minä olen tyyppinä itsekin aika vuoristorata, silloin kun tapahtuu paljon ja kerralla. Tiedän sen olevan rasittavaa ja välillä varmasti myös todella hauskaa sekä pikkaisen huvittavaakin. Olen erittäin paljon tunteiden kautta elävä ihminen ja etenkin kun elän järkyttävää stressivaihetta ei ole vaikeaa kiihtyä nollasta sataan parissa sekunnissa. Kulkee suvussa. Välillä suunnittelen huutokauppaavani temperamenttini, toisaalta taas en vaihtaisi sitä pois mistään hinnasta. Jos kielikuvilla aletaan sanallisesti leikkimään, voisin jopa todeta, että se on pitänyt minut monet kerrat hengissä. Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin.
Ensi viikkoon taas täysillä oinaan sarvet ojossa sukeltaen ja edessä häämöttävistä viikonlopuista voimaa ammentaen! Sekä syksyn raikkaudesta ja rakkaudesta nauttien. Edessä on paljon ihania asioita!
Kuva: Google |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti