64.

Kotona.

Mikään ei paranna mieltä niin hyvin kuin tulo kotiin perheen lämmön pariin, äidin laittama hyvä ruoka, pitkät halaukset, oma vanha sänky ja vaahtokylpy punaviinin ja kirjan parissa! Ei mikään. Ja huomenna saapuu ihana pikkutyttö mummilaan, jonka kanssa leikitäänkin koko päivä tyttöjen juttuja ja leivotaan mofille kakku! Suloista.

Tällaiset viikonloput ovat aarteita. Aidot ihmiset ja ystävät ovat aarteita. Sain ystävältäni tänään tekstarin, joka kuului näin:

"A lifetime isn't very long. This is your life, and you've got to fight for it. Fight for what's right. Fight for what you believe in. Fight for what's important to you. Fight for the people you love and never forget to tell them how much they mean to you. Realize that RIGHT NOW you are lucky because you still have a chance. So stop for a moment and think. Whatever you need to do, start doing it today. There are only so many tomorrows."

Pitää vaan lakata kuljeksimasta liian ajatuksissaan. Jäin nimittäin eilen aamulla rekan alle. Onneksi en täysin, muutoin olisin nyt muussina. Mutta kunnolla se pääsi töytäisemään. Tosin mä tulen kyllä olemaan aina ajattelija ja omissa ajatuksissani maita ja mantuja tallaileva olento, mutta on ihanaa huomata, että samanlaisia hassuja olentoja on olemassa ja se väistää kurjat kokemukset tieltään.  

Kaivoin tämän blogini ensimmäisestä kirjoituksesta Kaikille niille, jotka oikeasti uskaltavat ja kaikille niille, jotka etsivät omaa tarinaansa. Hyvää viikonloppua!

http://www.youtube.com/watch?v=Rsjgw_C97v4