123.

Sit kun. 

Tänään aamulla tuli töissä puheeksi tuo kahden sanan pikkuriikkinen lausahdus, jolla on aika iso merkitys. Sanahirviö oikeastaan. "Sitten joskus kun mä..." Miksei nyt heti?

En tiedä, miksi sitä itsekin sortuu kovin kovin usein siihen, että on paljon helpompaa toteuttaa asiat "sitten kun" kuin toteuttaa ne heti. Mitä jos sitä jäisi oikeasti vaikka auton alle huomenna? Katuisinko sitten sittenkunia? Tai no, sillon nyt en osaisi enää katua mitään, mutta pointti...Miten elämä voi muuttua iloisesti hetkessä jos sittenkunin vaihtaakin nytkuniin. Nyt kun mä teen tämän asian. Vau! Ja sit yhtäkkiä eilisen harmaus onkin tämän päivän fanfaareja!

Ihminen vain jostain syystä on ihan hirvittävän varovainen otus. Kokee menettävänsä asioita jos niihin ryntää suinpäin sukkelaan. Pitää miettiä. Pitää pohtia. Pitää varmistua. Pitää odottaa hetki. No ihan vaan periaatteesta, koska "sittenkun mä" on paljon parempi ja turvallisempi kuin "nytkun mä". Mitäs jos ei olekaan? Mitäs JOS? Niin, mitäs sitten?

Toki, allekirjoitan sen, että kaikkeen aikaan ja paikkaan ei vaan voi tunkea nenäänsä, jos ei halua turpiin niin sanotusti. Tietyt asiat tarvitsevat aikaa. Itsessäni toivoisin joskus, no jos rehellisiä ollaan, useastikin, olevan sellainen mustavalkoinen, rehellinen, mitäänpelkäämätön on-off katkaisija. Katkaisijan napsauttaessa on-asentoon menisi vain niin tukkaputkella kuin mahdollista. Olisi vähän niin kuin pikkulapsi, jolla ei ole itsesuojeluvaistoa. Jota helposti sattuu muksahtaessa portaansyrjältä liian kovaa vauhtia alas, mutta joka äkkiä jo nousee ja nauraa makeasti ja huutaa "uudestaan!". Äh, mikä mikä mikä tämä aikuiselle kehittynyt aivoissa jatkuvasti hälyttävä varoitusjärjestelmä oikein oooonnnnn?! Sorrun nyt jo muumioituneeseen kliseeseen, mut elämä on tehty elettäväksi.

ÄH...

Mistähän sellasen on-off katkaisijan saisi? Huuto.netistä?

Kuva:Google