130.

Jälleen.

Ajatuksia jälleen, huomasin tässä saikulla ollessani, että en ole rustaillut tänne mitään itsestäni kunnolla pitkiin aikoihin. On ollut menoa ja häppeninkiä niin paljon, että näköjään silloin kun oma kroppa muistuttaa, että levätäkin pitää välillä, niin silloin vasta tajuaa pysähtyä hetkeksi.

Kesä on tullut! Ihan mahtavaa, ihanaa, taivaallista, maagista! En tiedä miksi, mutta kesä on jostain syystä sellaista aikaa, että tuntuu siltä että mitä vain voi tapahtua! Jostain syystä mulla on sellainen olo, että tästä tulee hyvä kesä. Ollaan kamuleiden kanssa suunniteltu mm. äkkilähtöä jonnekin ihanaan etelään. Ah, rakastan niin matkustamista ja LOMAILUA muualla kuin kotona. Mieli ja sielu lepää ihan eri tavalla, kotona kun keksii aina jotakin pikku projekteja, mitä haluaisi toteuttaa silloin kun sitä aikaa oikeasti on. Ei sekään huono juttu ole, mutta lomalla pitää osata myös ottaa todella rennosti, niin rennosti, että joku muu mielellään poimii ne sukat lattialta ja oikoo sun ryppyisen peiton, jonka olet möyhännyt yön aikana tuntemattomasta syystä miljoonaan solmuun - itse olen siinä aika hyvä ja aamuisin naurattaa!

Olen niin onnellinen siitä, että ympärillä on ihania ihmisiä. Unohtuu kaikki kurja. Kaikenlaista on tässä puolenvuoden aikana sattunut. Kaikenlaista sellaista, joka on osunut jonnekin niin syvälle, että se väkisinkin jollain tavalla muuttaa ihmistä. Jälleen kerran. Sen enempää yksityiskohtiin pureutumatta täytyy jälleen sanoa, että muistan jälleen kerran rakkaan mummini sanat: "muista, riittävästi myös vastoinkäymisiä tullaksesi vahvaksi ihmiseksi". Mutta ei jotain huonoa ellei jotain hyvääkin! Elämä yllättää joskus ja se onkin niitä elämän herkkupaloja, syy miksi täällä ollaan ja esitetään niitä ikuisuuskysymyksiä täysillä eletystä elämästä. Ihanaa!

Käytiin eilen ihanaisen ystäväisen kanssa taas kiipeilemässä. Kiipeilypalatsin seinällä oli monia monia kortteja eri puolelta maailmaa. Vetäjät olivat seikkaileet ties miessä kesyttämässä erilaisia vuoria. Mieletöntä! Olen aina rakastanut seikkailuja, pienestä lähtien. Jos lähdimme perheen kanssa jonnekin, minne tahansa, kauppaan tai ulkomaille, pyysin päästä ajelemaan rullaportaita edestakaisin ja "seikkailemaan". Se luonteenpiirre ei ole hävinnyt vieläkään minnekään. Rakastan rauniota ja vanhoja linnoja, vankiloita, menneitä tarinoita ja mysteerejä. Mielestäni Maraboun tämänhetkinen mainoskampanja, jossa voi suklaalevystä löytää Kultaisen Lipun (the Golden Ticket Jali ja Suklaatehdas-leffan tyyliin) ja päästä seikkailemaan päiväksi Maraboun suklaatehtaaseen, on todella hyvä idea. Pieni pala satua arkeen! Niin pitää ollakin. Palatakseni kiipeilyyn, on muuten todella hauska harrastus, etenkin sellaiselle, joka vähän kammoaa korkeita paikkoja! Siinä voittaa itseään ja oman kehon hallintaa ja saa mielettömiä onnistumisen tunteita kun pääsee maaliin! Ottaa mahanpohjasta kun lipsahtaakin ja putoaakin köyden varaan ja kikattelee alastullessa kun ottaa mahanpohjasta. Mielettömän kivaa!

Jos nyt tämän yhden päivän sitten lipittelee rauhassa teetä ja ottaa levon kannalta, niin jaksaa taas mennä ja touhuta ja painaa duunissa nämä vimpat päivät ennen kesälomaa, joka muuten kolkuttelee jo aika ovella! Pitää tehdä ja toteuttaa asioita! Itse muuten otin vihdoinkin tatuoinnit, joita mietin monta monituista vuotta. Kun ne merkitsevät jotain, ne antavat myös voimaa!

Pussauksia ja ihanaa kesänodotusta kaikille! Muista, että maailma on sun!! B-)

Ps. Nyt aion tuhota yhdellä haukulla keittiönpöydällä möllöttävän mustikkamuffinssin. NAMS!!!!