202.

Täydellinen Lauantai, aarteita ja Mustan Kabinetin henkiin herännyt taikuri!

Mulla oli hirveä energialataus läpi koko eilispäivän ja illan kolmetuntisen luovan kirjoittamisen kurssin vaikkakin kyseessä oli MAANANTAI (hiphiphuraa!) mutta nyt iski jotenkin ihan tajuton väsähdys. Kurssi tuntuu ihan mielettömältä ja ihmisillä on mielettömän mielenkiintoisia ajatuksia! Kirjoittelen siitä kuitenin vähän myöhemmin, mutta innoissani olen!! Sain äsken ihanan energisen puhelinsoiton ja kutsun ystäväiseltä talviseen pulkkamäkeen, mutta tällä kertaa, vaikka yleensä innokas olenkin lähtemään mukaan yhteen sun toiseen asiaan, uusi postiluukusta tipahtanut Gloria ja pakkaselta suojaan syliinsä sulkeva lämmin karvapeitto, Indiskan tajuttoman hyvältä tuoksuva kuuma mansikka-inkivääri tee ja kesken oleva murhamysteeriromaani veivät nyt voiton....

Pääsin karkamaan töistä tänään pari tuntia tavallista aikaisemmin hyvin sujuneen työviikon ansiosta ja kuinkas ollakaan, jalat tepsuttelivat ohimennen Ihanalle kirppikselle. Mun tarkoitus oli etsiä jotakin värikkäitä vanhanaikaisia mukeja ja kuppeja uuden teemaun innoittamana (ja koska osa vanhoista väistyi suosiolla kaapista kirpparille), mutta törmäsinkin johonkin paljon parempaan! Nimittäin olen pitkään haeskellut jotakin vanhanaikaista antiikkista tunnelmaa henkivää lamppua eteisen lipaston päälle. Ärsyttävää on vaan se, että lipasto oli pakko kokonsa puolesta sijoittaa juuri vastakkaiselle seinälle pistorasiasta, eikä siinä siis saa lamppuun sähköä ilman säätöä. Löytyipä siis 4e:lla täydellinen ratkaisu asiaan! Lyhtylamppu, joka piirtää kynttilänvalolla kauniin kuvion taustaseinään. No joo, eihän se mitää valaise, mutta sitä varten mulla on kyllä takataskussa jo aikoja sitten ostettu studiomainen jalkalamppu joka valaisee sitten senkin edestä, joten ihan vaan tunnelman vuoksi haeskelin. Kirpparit on kyllä ehdottomasti yksi intohimon ja rakkauden kohteista (yhden elokuvasankarin lisäksi.. onhan muuten vieläkin ihan ookoo rakastua elokuvien pääsankareihin...???)! Sitten vielä kun raijaa omaa romuaan, mikä itseä ei enää miellytä toisten aarteiksi niin kiertokulkuhan on just bueno! Ja tarkoituksenmukainen.

Uskomatonta muuten, miten nopeasti viikonloput voi hujahtaa. Ja kokonaiset viikot. Lauantaipäivä, aamun kaupunkiaamiaisesta saakka läpi kirpeän aurinkoisen pakkassään aina illan viininhöyryiselle tanssilattialle saakka, oli oikein täydellisesti onnistunut. Kiva paikka muuten toi jokivarrella sijaitseva Café Art. Kivannäköistä porukkaa ja kiva tunnelma koko kuppilassa. Taitavat muutkin ajatella niin, nimittäin paikka oli ihan täpösentäynnä vaikka kello oli vasta yksi. Jonoa ovelle saakka. Mutta kiva käydä välillä myös aamiaisella (tai brunssilla) ulkona. Viikonlopussa ehkä parasta on pitkät aamupalat ja brunssit. Rauhassa. Aamiaisen jälkeen löydettiin ystäväni kanssa ehkä yhdelle mielenkiintoisimmalle gallerialle hetkeen. Turun Vanhan Suurtorin pihalta pääsi Ullakkogalleriaan, jonne ei vaadittu pääsymaksuakaan. Seikkailu oli siis ilmainen. Ullakkogalleriaan oli tosi mielenkiintoisesti rakennettu näyttely, joka herätti henkiin erään yli sata vuotta sitten (vuonna 1888) syntyneen taikurin, Louis Billingin. Billing toimi sirkusalalla koko elämänsä ja kiersi mm. Suomea vuodesta 1915 henkilön nimeltä Knut Lindeberg, kanssa. Taikurilla oli oma ampumarata ja karuselli. Vuonna 1935 Billing alkoi esittää eräässä tv-ohjelmassa "Mustaa Kabinettia" ja esiintyi myös nimellä Valkoinen Sheikki mm. Linnanmäellä.

Nainen nimeltä Marjo Levlin (helsinkiläinen kuvataiteilija) oli löytänyt Billingin esineitä vanhasta lapsuutensa kummitustalosta. Sattuma oli johdattanut hänet sinne. Pieni päähänpisto poiketa lapsuudenmaisemien vanhaan kummitustaloon talvella 2008 johdatti Levlinin kadonneeseen maailmaan, josta heräsi henkiin Musta Kabinetti ja Valkoinen Sheikki. Esineet olivat tosi mielenkiintoisia ja vanhasta kummitustalosta, josta esineet olivat löytyneet, tehty videodokumentti kruunasi koko näyttelyn. Uppouduin täysin. Kiersin hitaasti, kummarruin, nuuhkin, kuvittelin, tutkin. Näin edessäni kokonaisen maailman, joka kerran oli ollut elossa, tuossa pienessä turkulaisessa Ullakkogalleriassa. Vanhoja pelejä, vääntyneitä esiintymisasuja, laatikoita, kuvia, julisteita, lippuja, kankaita, Flipperi 1930-luvulta ja joitakin häkkyröitä, mitkä selvästi kuuluivat sirkukseen, mutta joita minä en ymmärtänyt. Kankaisia, tomuisia sirkuspalloja. Mustavalkovalokuvia itse taikurista. Mystinen musiikki soi taustalla ja pehmeä naisääni ehkä itse Marjo Levlin, kantautui pyörivästä dokumentista. Voitte vaan arvata, miten paljon piti purra hammasta yhteen kun olisi tehnyt mieli valokuvata!! Netistä voi onneksi tilata koko projektista kertovan kirjan, täytyy ehdottomasti tehdä se. Ihanaa, että maailmassa on vähän taikuutta ja seikkailua!

Tässä vielä muutamia herkkupaloja uusimmasta kirppislöydöstä, viikonlopusta ja kotoa. Ja sitten äkkiä torkkupeiton alle nauttimaan illasta ja ahmimaan Gloriaa ja Lontooseen sijoittuvaa murhamysteeriä! Huomenna on taas jo keskiviikko.

PS. 1kk New Yorkin reissuun. IIKS!! :)))