Yksi lempihetkiäni elämässä on aikaiset aamuhämärät. Kun koko maailma tuntuu vielä nukkuvan ja on ihan hiljaista. Päivä on ulkona pikkuhiljaa alkamassa ja olet itse kotona juuri herännyt levänneenä täydellisessä hiljaisuudessa. En laita edes musiikkia soimaan, en avaa telkkaria. Kääriydyn villapaitaan jos on kylmä ja sujautan villasukat jalkaan ja sytytän ensimmäiseksi kynttilöitä. Se on eri kuin illalla. Näitä hetkiä rakastan eniten myös mökillä saaressa. Merenranta, vene keinuu hiljaa laiturissa. Ilma on aamunraikas ja ainoastaan puiden humina ja linnut saattavat rikkoa hiljaisuuden. Kynttilöiden jälkeen tulee aamukahvi. Vesi porisee pannulla hiljaisuudessa. Kun kaadan vettä kuppiin siitä nousee höyryä. Kahvi maistuu erilaiselta. Täyteläiseltä. Saaressa kahvi nautitaan tuijotellen ikkunasta merta ja sen liplatusta. Kotona saatan kurkata ikkunasta ulos hetkeksi pysähtynyttä maailmaa. Kone hurisee hiljaa kun kirjoitan. En mieti mitään muuta enkä kuule mitään muuta kuin hiljaisuuden. Tämä hetki on minun. Täydellinen hetki...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti