Nauhavillitys!
Minulla on tällä hetkellä valtaisa himo erilaisiin nauhoihin! Tällä hetkellä etenkin vanhainaikaisen pitsisiin ja keväisen värisiin vihreisiin ja maanläheisiin sävyihin. Viime viikonloppuna bongasin Lauran Kaupasta aitoa pellavanauhaa, ollessani kotona Vääksyssä käymässä viikonloppuna. Olen fanaattinen nauhojen kanssa kun lähetän kirjeitä, kortteja tai annan ystäville valokuvia. Nyt sain vihdoin ensiaskeleen otettua siihenkin projektiin ja teetätin tänään muutamia valokuvia lahjaksi, äitienpäiväkin on tulossa. Ne tuovat oman lisänsä ajatukseen kirjeessä ja tekevät kirjeestä persoonallisemman, niinkuin lahjasta yleensä ja koristaa kauniisti. Lisäksi nauha antaa mielestäni huolitellun vaikutelman.
Nauhassa on aina ollut jotain jännää ja se on nostalginen kangaskappale. Ensimmäisenä lahjasta tartut kauniiseen nauhaan, avaat ja purat sen hitaasti kun jännität mitä paketista paljastuu. Se luisuu pehmeästi sormiesi välistä maahan ja myöhemmin poimit sen roskien seasta ja säästät sen, keksit mahdollisesti jotain käyttöä, laitat kierrätyskäyttöön tai sujautat kirjan väliin kirjanmerkiksi. Mitä tulee varsinaiseen ompeluun, olen erittäin poropeukalo. Jostain syystä, minulla ei riitä ompeluun inspiraatiota ei sitten ollenkaan. Ei ole koskaan riittänyt. Minun lapaseni ja villasukkanikin olivat aina koulun käsitöissä aika vinkuroita ja omituisia ja tein paljon mieluummin puukäsitöitä. Mutta tällaista pientä näpertelyä rakastan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti