Postimies tuo herkkuja!
Viime viikolla innostuin itsekin kokeilemaan sitruunamuffinseja. Tosin tein oman, vähän makeamman version valkosuklaapalojen kera. Olen vähän huono leipomaan muuten vain ja minusta tuskin koskaan tulee sellaista "pullantuoksuista äitiä", vaikka leipomisesta tykkäänkin. Usein tykkään leipoa lahjaksi tai piristykseksi. Tai vaan joskus. Tällä kertaa muffinsit lähtivät sydämenmallisina postiin. Vaikka muffinsit makeita olivatkin, yritin taikoa ne terveellisemmistä aineksista -luomujauhoista, italialaisesta tuoreesta hunajasta, sydän -ja vatsaystävällisestä voista. Kostutin koko taikinan lopuksi sitruuna-lime mehulla, jotta muffinsit jäisivät vähän kosteammiksi sisältä kuin normaalisti. Hunaja antoi muffinsseihin jännän säväyksen ja toimi kivasti valkosuklaan kanssa.
Leipomisessa ihanaa on jälleen se käsillätekeminen. Tosin ihmettelen, miten ennenvanhaan on jaksettu tehdä aivan kaikki ja koko ajan alusta loppuun saakka omin käsin? Tiskiä kertyy vuori, keittiö ja mukaanlukien sinä itse olet aivan jauhoissa, aikaa menee monta tuntia ja prosessin päätteeksi olet liian kuitti setvimään taikinaa tukasta, etenkin jos on innostunut leipomaan normaalin 8h työpäivän päätteeksi. Jumaltänatud tiskikoneesta! No juu, toisaalta itse olen ainakin supertarkka silloin kun tekeleet lähtevät lahjaksi ja silloin aikaa kuluu normaalia puolet enemmän. Jotenkin mieli lepää leipoessa ja taas saa luoda ja kokeilla ja jälleen arvostaa vanhojenaikojen ahkeraa tekemistä. Omistan ehkä pikkuruisen keittiön, mutta tilaa siellä on suurella sydämellä tekemiselle paaaaaaljon!
Kiitokset paketista tuli ilahtuneiden kyyneleiden kera. Sydän lämmittää sydäntä. Ajatukset välittyvät postin kautta, vaikka asuisi kauempanakin. Leipoessa linnut sirkuttivat kesää avoimesta ikkunasta. Ihan hullua, miten joskus voi olla niin onnellinen olo, että tuntuu siltä kuin räjähtäisi. Minun sydämeni jos laittaisi nyt uuniin, se kohoisi ja kohoisi ja kohoisi, paisuisi ja kypsyisi, poksahtelisi ja rätisisi iloisesti, täyttäisi koko uunin. Mutta ei räjähtäisi, koska silloin se loppuisi. Kai se on vaan nyt kestettävä, olemisen ihananoikeasti sietämätön keveys! Hihii!
 |
| Kuva kirjasta "Pähkinäpuun alla -Anna ja Fanny Bergenström" |
 |
| Kuva kirjasta "Pähkinäpuun alla -Anna ja Fanny Bergenström" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti