16.

Onnellista!

Heräsin aamulla tapani mukaan pienessä kiireessä. Olen armoton unikeko ja tosi aamu-uninen, mutten koskaan pahalla päällä aamuisin tai kovin huonotuulinen ihminen muutenkaan. Nenänpielessä tykytti ilkeästi, jaaha, finni tulossa. Ehkä sipaisisin vain punaista huulipunaa, joka saisi olla päiväni pirteys, kun en aamuisin juurikaan ehdi itseäni sen kummallisemmin laittaa. Arkena nyt toimii pelkkä mascara muutenkin hyvin, ehkä ripauksella kesän herkkuvärejä huulipunissa. Hymy kasvoilla kaunistaa joka tapauksessa!

Kun pesin hampaita kylpyhuoneessani, kädelleni lennähti pienenpieni leppäkerttu, ihan vauva, selässä kaksi pistettä. Suristeli ensin pääni yläpuolella hätäisesti etsien jotakin, ulospääsyä olettaisin, ja laskeutui sitten kädelleni ystävällisesti. Päätin laskea sen ulos auringonpaisteeseen ja se suristelikin iloisesti pois. Ehdin jopa aamukiireessäni väsäämään itselleni lounasta mukaan, kaksi herkullista tortillaa viikonlopun jauhelihakastikkeista. Mustahan on tullut taitava. Sillan yli tepastellessani töihin pudotin Mannerheimin Lastensuojeluliiton keräykseen 2 euron kolikon ja sain pinssin muistoksi, siinä oli graafinen kananpoika tai vastaava. Keräyksen tyyppi toivotti hymyillen iloista päivää ja minä tein samoin. Taisin jopa olla ajoissa töissä.

Työpäivä sujui leppoisan tuotteliaasti ja kiiti eteenpäin hyväntuulisesti. Töiden jälkeen minua odotti hyvät ystäväni ja meillä oli suunnitelmissa viettää iltapäivä Joellan Galleriassa ja kahvilla Aurajoen varressa Cafe Artissa. Galleria Joella on ihana pieni galleria joenvarrella täällä Turussa ja kuljen siitä joka päivä töihin ja mennessäni siitä ohi, yritän aina bongailla mielenkiintoisia näyttelyitä. Näyttelyt ovat Turun Taidegraafikoiden töitä. Tällä kertaa esillä oli Matti Hintikan "Muistiinpainaumia", kivilitografioita, joiden toteuttamiseen hän oli käyttänyt painolaattana kiviainesta. Ajankerrostumat ovat niissä konkreettisesti läsnä "kiven muistissa" ja hän on käyttänyt töissään huokoista kalkkikiveä. Kiinnostuin näyttelystä, koska kuvat olivat unenomaisia väripyörteitä, maalauksellisia, mutta graafisia. Mukaan tarttui myös pari korttia, pienet gallerioiden putiikit ovat ihania. Bongasimme myös juuri avatun uuden keittiökalustekaupan Heirolin, jossa oli paljon avajaistarjouksia. Löysin vihdoin itselleni valkoisen keraamisen morttelin, jonka hinta ei tosiaan päätä huimannut, avajaistarjous 3€. Ah ihanaa, pääsen vihdoin murskaamaan pähkinöitä ja mausteita omassa morttelissa. Morttelissa on kunnon tekemisen meininki. Pitää ensi alkuun varmaan ostaa kasa pähkinöitä ja värikkäitä mausteita, jotta pääsee käyttämään uutta morttelia, ihan vain puhtaasta ilosta.

Ilma oli niin kesää enteilevän aurinkoinen ja minulla oli tänään korvissani ihanat hehkuvanoranssit korvikset, jotka on punottu langasta pitkiksi kevyiksi tupsuiksi. Ystäväni oli löytänyt ne minulle Ranskasta. Toriaukiolla oli pystytetty koju täyteen mitä ihanimpia erilaisia ISOJA toffeekimpaleita Britanniasta. Kysyin oitis saanko kuvata herkullista värisekamelskaa ja sen jälkeen en kehdannut olla ostamatta mitään. Valitsin yhden ison kimpaleen Bailey'sin Latte Macchiato toffeeta ja pienen välipalan jälkeen jaoimmekin kimpaleen kolmeen osaan loppujen teen ja kahvien kanssa. Taivaallista. Onneksi ostin vain yhden... Ystäväni näytti minulle piirtämiään pohjapiirrustuksia koulun dokumentointikurssilla. Piirros oli upea, olin tosi ylpeä ystävästäni! Olin myös hyvilläni kun vaatehuoneessani seisonut pehmeänpastellinoranssi pehmoinen neuletakki oli täydellinen hänen päällään, hän kun on vaalea ja minä tumma ja vaaleaihoinen sinisine silmineni, niin se ei minulle oikeastaan käynyt alkuunkaan. Nyt sillekin tuli käyttöä ja ystäväni ilahtui. Nautin suunnattomasti koko päivästä. Kauempana puksutti hauska kaupunkijuna. Minä kinusin sinne kuin pikkulapsi, mutta jouduin tyytymään siihen, että junaan mentäisiin kun tulisi lämpimämmät ilmat, muita paleli. Njaaha. No hyvä oon.

Mietin onnellisuutta tänään. Miten paljon siihen vaikuttaa itse. Miten paljon oma onni koostuu omasta ajatusmaailmasta ja halusta ajatella onnellisesti ja myönteisesti, siitä että katsoo, kuulee, haistelee ja maistelee. Iloitsee pienistä asioista. Pääsee yli niistä, joista on ollut niin vihainen ja pettynyt ja räjähtänyt kappaleiksi monenmonta kertaa ja kerännyt ja koonnut omat palasensa yhteen aina yhä uudestaan. Sovittanut siinä välissä montaa väärää palaa yhteen, ennen kuin on loksahtanut. On onnellinen raikkaasta kevätuulesta ja kauniista maisemista työmatkalla, ikivanhasta lempipaidasta, joka on päälläsi sadattaviidettäkymmenettä kertaa, hiuksista, jotka muotoituivat kivalle nutturalle ihan vahingossa harjaamatta, ystävistä, jotka ovat vastassa sinua työpäivän päätteeksi ja joiden kanssa voit jakaa kimpaleen namitoffeeta, suunnitelmista, joita sinulla on edessäsi ja ennen kaikkea siitä, että iloitset normaalista hetkistä ja olet ihmisten ympäröimä, jotka ovat samankaltaisia kuin sinä. Olet oikeassa kohdassa ja silti kaikki on vielä ihanasti, suunnittelemattomasti avointa.

Onni koostuu myös toisista ihmisistä, elämme täällä toisiamme varten. Minä olen ainakin huomannut sen, että jos poukkoilee asiasta toiseen ilman, että on selvittänyt oman päänsä utuisuuden ensin, ei voi olla mitään täysillä toisille saati oma itsensä. Oma aika on kallisarvoista ja kun antaa itselleen reilusti aikaa ja keskittyy itseensä ja asioihin, jotka ovat itselle tärkeitä ja arvokkaita sanoivat muut mitä tahansa, oppii löytämään ne asiat, joita haluaa ja eliminoimaan ne, joita ei ainakaan halua. Asiat, joilta on ennen ollut sokea, näkee paremmin ja alta paljastuu monta arvokasta ja uutta asiaa, joita arvostaa ihan eri tavalla kuin ennen. Silloin myös elämään saattaa tupsahtaa ihan vahingossa jotain aivan ihanaa ja edessäsi on kokonaan uusi maailma. 

Ja voit olla sitä, mitä haluat. Myös toiselle. Täysillä!