74.

Muisti.

 

Nyt on sunnuntai! Ja mä olen hereillä ennen jouluvarpusiakin. Mutta pyörin sängyssä niin kauan erinäisten ajatusten herättelemänä ja pohdittavana, että oli pakko hakea appelsiinimehua ja ruveta taas vaihteeksi kirjoittamaan aamuhämärässä. 

Mietin muistia ja muistoja. Ystäväni kanssa ilmeni viikonloppuna, että olemme molemmat kiinnostuneita ja halukkaita vapaaehtoistyöhön nimenomaan vanhusten parissa. Muistisairaiden tai vaan yksinäisten, jotka kaipaisivat sukulaisia vierailemaan tai viemään heitä kahville. Ilmoittauduimme heti, josko jotain vapaata työtä olisi tarjolla Turun keskusta-alueella. Mielelläni käyttäisin omaa aikaani toisen ilahduttamiseen varsinkin näin joulun alla. Muistan kun olin yläasteella työharjoittelussa terveyskeskuksessa vanhusten puolella, jossa kävin lukemassa mm. vanhoja kirjeitä yhdelle suloiselle mummelille. 

Muisti ja muistot karttuvat iän myötä ja ne kulminoituvat nimenomaan vanhuuteen. Siitä varmaan aihe tulikin mieleeni. Mielessäni alkoi pyörteillä tiettyjä hetkiä, tuoksuja, tapahtumia. Miltä tärkeä ihminen tuoksui, miltä ääni kuulosti, ilmeet, eleet tai neuvot elämän tilanteisiin. Niihin, joita on joutunut vanhemmiten kohtaamaan ja muistaa nuo tärkeän ihmisen sanat, vaikka tätä ei enää ole. Miten painoit pääsi hänen rintaansa vasten ja hän silitti hiuksiasi ja neuvoi ja ohjeisti tulevaa varten. Muistot saavat hymyn suupielille kun toteaa kerta toisensa jälkeen miten elämää nähneet ihmiset vain tietävät mistä puhuvat.

Edellisen bloggauksen (nro.73) biisi kertoo siitä kuinka olet lähempänä taivasta. (Video on muuten erittäin onnistunut kuvaamaan tiettyä herkkyyttä ja haavoittuvuutta, etenkin kun roolissa esiintyvät miehet. Hienoja kuvia saatu aikaiseksi pelkästään puolikkaalla alastomalla vartalolla ja studiotaustalla). Muisti muistaa myös paljon tunteita. Mikään rakkaus ei elämässä tunnu koskaan samalta kuin ensirakastuminen. Siinä on tiettyä taikaa ja muisti säilyttää sen. Kaikki elämäsi rakkaudet muistaa, toisista haluat muistaa vain tietyt asiat, toiset saavat suun kaartumaan hymyyn, toisista olet oppinut jotakin, toiset unohtaisit mielelläsi kokonaan. Kognitiivinen psykologia tutkii muistia. "Muisti" määritellään kykynä tallentaa ja palauttaa mieleen menneitä kokemuksia. Siisti juttu, mutta sinänsä myös tylsä, että joitakin asioita ei vain voi unohtaa, vaikka kuinka ehkä haluaisikin. Ehkä vuosikymmenien kuluessa jos silloinkaan? 

Toisaalta sanotaan, että muisti kehittyi suojelmaan eliöitä ja yksilöitä. Jos havaitsi jonkin asian tai tilanteen vaaralliseksi, muisti suojeli välttämään sitä jatkossa. Ei sinänsä ollenkaan huono keksintö...

Salvador Dali -The Persistence of Memory