80.

Joulun taikaa.

Pienenä edellisenä iltana ei saanut unta. Äiti laittoi nukkumaan ja keskellä yötä sitä hiipi ikkunaan tuijottamaan taivaalle, josko näkisi vilahduksen Joulupukin lentävästä reestä. Lunta tuprutti hiljalleen ja kun vihdoin aamu koitti, sai aamun aloittaa ainakin yhdellä lahjan avaamisella ja makeisten herkutteluilla. Ja voi sitä riemua, mitä paketeista paljastuikaan. 

Yhdeksi ikimuistoisemmista lapsuuden lahjoista on jäänyt mieleen Salapoliisin Tutkimuspaketti, jonka kerran sain. Se sisälsi ohjekirjan salaisten koodien ratkaisuun, sormenjälki puuteria, suurennuslasin ja vaikka mitä jännää. Ryhdyin heti perustamaan omaa toimistoa huoneeni nurkkaan (kun vaatehuonetta äiti ei suostunut luovuttamaan täysin omaksi salapoliisitoimistokseni...). Salapoliisin pöytä syntyi nurin käännetystä pyykkikorista ja salapoliisin kirjeitä koodikielellä lähti puolin ja toisin parhaan ystäväni kanssa Vääksy-Jyväskylä välillä. Kirjeitä kirjoitettiin kynttilän valossa ja jouluaattona kapusin talomme vintille tutkimaan langanpätkiä sun muuta kiinnostavaa kerrostalomme vinttikerrokseen. Otin kissani mukaan, joka löysi verkolla umpeen kurotusta kolosta reiän, joka johti jonnekin seinien väliin ja lähdin tietenkin itse perään. Kiitän taas jotakin Suojelusenkeleistäni, etten pudonnut ties minne talon rakenteiden ja seinien väliin...

Sittemmin, vanhemmiten, en sanoisi, että Joulun Taika häviää. Se vain muuttuu. On ihanaa katsella pienten lasten riemua kun he avaavat pakettejaan ja muistaa itsekin, miltä se tuntui. Vanhemmiten oma riemu kulminoituu lepäämiseen ja rentoutumiseen, kirjojen lukemiseen, Joulukylpyyn, hyvästä ruoasta nauttimiseen, rauhaan, mietteisiin, nukkumiseen. Jouluaatossa on siltikin vielä se oma juttunsa. Riisipuuron syöminen tai kerroskeksien kastaminen maitoon kynttilän valossa hämärässä jouluaamussa ei tuntuisi mikään toinen päivä samalta. Kävely ulkona lumen tuprutessa, lumen ja ilman tuoksu, hautausmaiden kynttilämeri, telkkariohjelmat, ihmisten tervehdykset, Samusirkan Joulutervehdys, Lumiukko, ei mikään. Yksi päivä vuodesta on kaikille yhteinen. 

Kirjoitellessani tätä edessäni on isoniso ikkuna. Sama, josta pienenä katselin ja odotin näkeväni Joulupukin liitelevän rekensä kanssa taivaalla. Ehkä odotan vähän vieläkin. 

Joulurauhaa ystävät.

Kuva:Google