torstai 22. tammikuuta 2015

282. Ajatuksia kipuilun keskeltä.


Tassuttelen täällä ympäri pientä asuntoani ja yritän jumpata kaksi viikkoa jumissa ollutta selkääni, johon kyllästyneenä marssin aamulla työterveyslääkärin vastaanotolle ja sain molempiin kankkuihin kyselemättä kunnon lääkepiikit sekä kaupan päälle viikon mittaisen Arcoxia kuurin sekä lähetteen fysioterapeutille. Toinen puoliskoni yritti passittaa minua lääkärille jo aikaisemmin, mutta itsepäisenä yritin olla niin välittämättä koko jumista. Hyvä, että menin sillä selkää ei ole koskaan kunnolla tutkittu ja vielä alta kolmekymppisenä aloitettu hoito ehkäisee krooniseksi selkäpotilaaksi tuloa, jonka suuntaan olin koko ajan menossa.

Toki kun fyysiset oireet vaivaavat selässä ja useasti myös hartioissa, on päivän toimistossa työskentelevällä hankala keskittyä. Kipuilua voi onneksi helpottaa säätämällä sähköpöytää, jotka uutuutena juuri saimme ja varsinkin selkävammaiselle tekee hyvää tehdä osa päivästä töitä seisaallaan. Mietinkin tänään, kun olo ja pää on ollut lääkkeistä pökkyräinen ja väsynyt, miten hankala, kurjaa ja tylsää ihmisen on pärjätä aivan yksin oikeastaan juuri missään isommassa elämäntilanteessa. Olen ollut todella yksineläjä ja oman reviirini tarkka vartija, mutta tietyt asiat viime aikoina ovat muuttaneet maailmankatsomustani tässä asiassa täysin. En voisi olla onnellisempi minua niin oikealla tavalla täydentävästä ja tukevasta toisesta puoliskostani, perheestäni, ystävistäni, työ -ja tiimikavereistani. 

Kuinka pitkälle tässä maailmassa oikeastaan toimitaan täysin yksin? Kun alkaa miettiä, monet elämän osa-alueet, päätökset ja suoritukset rakentuvat tiimeissä. Päätäntävallassa olevalla hallitsijallakin on aina tukenaan oikea käsi. Menestyselokuva on monen taitavan ihmisen summa. Komeat rakennukset tiimityötä. Isoja tuotantoja ja tehtaita ei pyöritetä yksin. Arvostetulla kirjailijalla kustantaja. Suutarilla oppipoika. Lääkärillä potilaan hoidossa iso taustajoukko aina hoitajasta fysioterapeutin kautta apteekkiin. Sodan aloittavalla omat joukkonsa ja siihen vastaavalla omat aina tiedustelijoista komentajiin. Eri uskonnoilla omat sanansaattajansa läpi historian. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. 

Ja hyvä niin. Sillä ilman tätä totuutta, minä ainakin palaisin vain puolella liekillä. Ja elämä täydellä liekillä on niin paljon antoisampaa! Ollaan toisillemme hyviä. Vai mitä? 

Mukavaa lähestyvää viikonloppua kaikille <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti