Sunnuntaiaamun askartelua, luomista ja ideoita.
Tämä viikko on ollut erityisen onnistunut. Arkipäivät sujuivat kuin siivillä, työpäivät oli ahkeria ja tuloksekkaita ja perjantaina päätettiin viikko tyttöjen kanssa käymällä kunnon juoksulenkki Suikkilan metsäpururadalla viilentävässä alkukesän sateessa ja siitä jatkoimme lenkkisaunaan. Lopuksi vielä ystäväni perheessä oli ihanat ilta-ateriat ja jääkiekon kisakatsomo. Itsekin seurasin peliä valkoviiniä hörpiskellen, vaikken mikään jääkiekkofani olekaan ja yleensä ei jääkiekkoa tule seurattua laisinkaan. Hyvä lopetus viikolle ja raikas startti viikonlopulle.
Tämän viikonlopun pyhitinkin sitten itselleni ja pikku asunnolleni. Tänään paistoin jopa sämpylöitä uunissa sunnuntain kunniaksi. Esipaistettuja kylläkin. Useampana viikonloppuna kun tulee oltua poissa kotoa tai viikonloput ovat täynnä suunnitelmia ystävien kanssa. Ensi viikonloppuna saan ihanan ystävän Tallinnasta pitkästä aikaa luokseni ja viikonloppu meneekin ensin kaupungissa hengaillen ja perjantaina Silja Europalla risteillen Turku-Tukholma välin risteilyllä. Ah en malta odottaa buffetin herkkuja!
Tänä viikonloppuna aamuauringon herättäessä inspiroiduin koruista. Halusin itselleni oliivinrusehtavanvihreää korviin vaihteeksi. Olen helposti armoton mustiin kallistuva käyttäjä vaatteissa ja harvoin löydän itselleni sopivaa todella hyvää väriä. Onneksi niitäkin löytyy joskus ja nyt inspiroiduinkin itsetehdyistä korviksista boheemiuden ja aavistuksen romanttisen tyylin innoittamana. Helmien seasta löytyi purettu tiikerinsilmäkivi-tyyppinen rannekoru, jonka kivet olivat täydelliset ideaan. Käsillätekeminen on ihanaa ja arvostan itse sitä kovasti. Kesämökilläkin parhaimpia asioita mielestäni ovat ne, kun kaivosta saa hakea vettä ämpärillä ja ruokailuastiat pestä puhtaaksi merivedessä. Ja näin äitienpäivän aikaankin, mikä sen parempi tapa muistaa elämänsä tärkeimpiä naisia antaen heille jotakin uniikkia.
Korujentekemisessä lahjaksi on kivaa ja haastellista tehdä koru saajansa näköiseksi. Meripihka on kiva materiaali, itselleni se vaan ei sovi. Tälläkertaa korvikset syntyivät myös punaisesta puuhelmestä ja teinpä yhdet klassisesta valkoisesta helmestäkin. Huonoille korvistenkäyttäjille avaimenperä voi olla kiva vaihtoehtoinen ratkaisu ja suht nopea tehdä. Yleensä tykkään myös keksiä oman tavan paketoida lahjoja valmiiden pakkaustuotteiden sijasta. Minä en omista tulostinta ollenkaan tällä hetkellä, joten pakkauksetkin ja hauska "merkkisuunnittelu" oli tehtävä käsin. Koneella saisi siistimpää jälkeä, mutta toisaalta paketeistakin välittyy kunnon käsillätekemisen fiilis kun kirjoitusjälkikin on värisevää. Paketeissa käytin valkoista silkkipaperia ja erilaisia nauhoja ja pakkauskoristeita.
Mitä kodin sisustukseen taas tulee, en ole ikinä ollut oikein mikään suoranainen Ikea-narkkari vaan pikemminkin sekakäyttäjä. Kaikista mieluiten keksin jotakin omaa ja pidän uuden ja vanhan sekoittamisesta. Vanha antiikkisennäköinen tummaa puuta oleva kirjoituspöytäni, joka vanhuuttaan seisoo hiukan vinossa, on äidinisän ja hänen aikoinaan kunnostamansa. En luovu siitä ikinä vaikka sen roudaaminen muutossa saakin aina kiroilemaan äänekkäästi ja kuolaamaan sitäkin rajummin. Ei haittaa. Kirjahyllyni on Olle-isän itsetekemä. Osa keittiötarvikkeista on vanhassa kukkaruukussa ja maalauspensselit Pentikin korkeassa kukkamaljakossa. Kyniäni säilytän romumetallisessa purkissa. Eteisen Muuramen lipastot mummin peruja ja viimeisimmät ostokseni ovatkin olleet designia.
Pidän yleensä yksinkertaisesta tyylistä enkä tykkää jos kaikki nurkat notkuvat tavaraa. Pienen asunnon asukkaalla tosin on hankaluuksia löytää yksinkertainen toimivuus. Vanhat viinilaatikot ovat oiva ratkaisu säilyttämiseen. Pienessä asunnossa pidän mahdollisimman avarista seinistä tilantunnun säilyttämiseksi, joten en tykkää hakata seinillekään mitään liikaa. Pohdin pitkään minne saisin asianmukaisesti kaikki keittokirjat ja ruokalehdet esille. Viinilaatikko oli siisti ja persoonallinen ratkaisu. Niitä ei siis kannata heittää pois. Ja mikäli niitä on useampi, niitä pinotessa päällekkäin saa kivan hyllyn aikaiseksi ja lisää säilytystilaa. Toiset tykkää maalatakin niitä, minä pidän puisista versioista sellaisenaan. Jee!
Mitenhän käsityön massatuottajat pärjäävät. Itse saa nimittäin tällaisenkin pienen tuotannon jälkeen ahkerasti pyöritellä niskoja ja rutinaa kuuluu... Aamukahvia hörppiessäni minulle tuli mieleeni vanha Pauligin Juhlamokka-mainos, jossa aina esiteltiin joku alansa asiantuntija, joka teki työnsä "tunteella ja taidolla". Yleensä käsin. Ihailen mainosta vieläkin. Siinä on saavutettu hienosti käsillätekemisen arvokkuus käsinkosketeltavan kahvintuoksuiseksi. Ainut mainos, jonka löysin Youtubesta oli kahvinmaistajan-teemalla, mutta hienosti välittyy tunnelma siitäkin!
