83.

12/13

82.

Tyttö kellarissa.

Kaiken viihdyttävän ja kevyen joulukatsomisen ohella, sain nyt joululoman aikana päätökseen raskaamman tositarinan, joka kertoi Natascha Kampuschin tarinan kahdeksasta vankeusvuodesta sieppaajansa alistamana ja kiduttamana tavalliselta vaikuttavan omakotitalon kellarissa Wienissä, Itävallassa. Tyttö oli kymmenvuotiaana koulumatkalla kun sieppaaja ryösti hänet pakettiautoonsa, kaasutti pois ja piti vankinaan suht lähellä tytön kotia. Kahdeksaan vuoteen häntä ei löydetty. Poliisi teki ehkä huolimattomuusvirheen, heitti ehkä kirveen kaivoon, kukaan ei täysin tiedä, mutta lopulta tyttö vapautti itse itsensä ja sellaisen vahvan tarinan minäkin halusin lukea.

Huomasin monta kertaa kirjaa lukiessani pudistelevani päätäni ja hymähteleväni vihaisena ääneen. Sisällä kuohui. Kirja käsitteleekin "Tukholma-syndroomaa" tietystä näkökulmasta, vaikka ei syyllistykään siihen täysin (Tukholma-syndrooma -Vangin ja sieppaajan välille kehittynyt side, jossa vanki alkaa puolustaa ja tukea sieppaajaansa ja tuntea myöntätuntoa tätä kohtaan). Se käsittelee hyvin kypsästi ja kaunistelematta sitä, kuinka pahuudellakin realistessa maailmassa on inhimilliset kasvot. Sitä, miten pahuuskin haluaa tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi, vääristyneellä, sairaalla tavalla.

Tuntuu uskomattomalta ajatukselta, että kahdeksasta lähestulkoon maan alla eletystä vuodesta, voi mitenkään selvitä hengissä kun toinen ihminen yrittää kaikin keinoin imeä toisesta viimeisetkin inhimillisyyden rippeet, jotta voisi luoda tämän uudestaan maailmaan, vain ja ainoastaan itseään varten. Kotina muutaman neliömetrin loukko, jatkuva nälkäkuoleman ja elävältä maan alle muurautumisen uhka, seuranaan täysi eristäytyneisyys ja varjona varastettu nuoruus.

Kymmenenvuotias tyttö teki sinä päivänä sopimuksen aikuisen minänsä kanssa ja se sopimus piti. Suosittelen kaikille empaattisille lukijoille, jotka arvostavat ja ihailevat kestävyyttä ja vahvoja selviytymistarinoita, niin kuin minäkin.

Kuva:Google

81.

Joulupuut.

80.

Joulun taikaa.

Pienenä edellisenä iltana ei saanut unta. Äiti laittoi nukkumaan ja keskellä yötä sitä hiipi ikkunaan tuijottamaan taivaalle, josko näkisi vilahduksen Joulupukin lentävästä reestä. Lunta tuprutti hiljalleen ja kun vihdoin aamu koitti, sai aamun aloittaa ainakin yhdellä lahjan avaamisella ja makeisten herkutteluilla. Ja voi sitä riemua, mitä paketeista paljastuikaan. 

Yhdeksi ikimuistoisemmista lapsuuden lahjoista on jäänyt mieleen Salapoliisin Tutkimuspaketti, jonka kerran sain. Se sisälsi ohjekirjan salaisten koodien ratkaisuun, sormenjälki puuteria, suurennuslasin ja vaikka mitä jännää. Ryhdyin heti perustamaan omaa toimistoa huoneeni nurkkaan (kun vaatehuonetta äiti ei suostunut luovuttamaan täysin omaksi salapoliisitoimistokseni...). Salapoliisin pöytä syntyi nurin käännetystä pyykkikorista ja salapoliisin kirjeitä koodikielellä lähti puolin ja toisin parhaan ystäväni kanssa Vääksy-Jyväskylä välillä. Kirjeitä kirjoitettiin kynttilän valossa ja jouluaattona kapusin talomme vintille tutkimaan langanpätkiä sun muuta kiinnostavaa kerrostalomme vinttikerrokseen. Otin kissani mukaan, joka löysi verkolla umpeen kurotusta kolosta reiän, joka johti jonnekin seinien väliin ja lähdin tietenkin itse perään. Kiitän taas jotakin Suojelusenkeleistäni, etten pudonnut ties minne talon rakenteiden ja seinien väliin...

Sittemmin, vanhemmiten, en sanoisi, että Joulun Taika häviää. Se vain muuttuu. On ihanaa katsella pienten lasten riemua kun he avaavat pakettejaan ja muistaa itsekin, miltä se tuntui. Vanhemmiten oma riemu kulminoituu lepäämiseen ja rentoutumiseen, kirjojen lukemiseen, Joulukylpyyn, hyvästä ruoasta nauttimiseen, rauhaan, mietteisiin, nukkumiseen. Jouluaatossa on siltikin vielä se oma juttunsa. Riisipuuron syöminen tai kerroskeksien kastaminen maitoon kynttilän valossa hämärässä jouluaamussa ei tuntuisi mikään toinen päivä samalta. Kävely ulkona lumen tuprutessa, lumen ja ilman tuoksu, hautausmaiden kynttilämeri, telkkariohjelmat, ihmisten tervehdykset, Samusirkan Joulutervehdys, Lumiukko, ei mikään. Yksi päivä vuodesta on kaikille yhteinen. 

Kirjoitellessani tätä edessäni on isoniso ikkuna. Sama, josta pienenä katselin ja odotin näkeväni Joulupukin liitelevän rekensä kanssa taivaalla. Ehkä odotan vähän vieläkin. 

Joulurauhaa ystävät.

Kuva:Google

79.

Ihana Jessie.

Dreamy haze come blind me
To take me where the tide lines will find me
Underneath and in between
Smiled up you come for me I see you

Offer me something inside
A place to go, a place to hide
Offer me something inside
Offer me something inside
A place to go, a place to hide

Come along,look down below
I want to go everywhere you go
You know the best I catch my breath
So steal me,take me in I want you

Offer me something inside
A place to go, a place to hide
Offer me something inside
Offer me something inside
A place to go, a place to hide
Offer me something inside

Let me run,let me feel like someone
I can see your face I can find you
Let me run,let me feel like someone
I can hear my name, and I'm on my way
Let me run,let me feel like someone
I will see your face, I will find you
Let me run,let me feel like someone
I can hear my name, and I'm on my way
Let me run,let me feel like someone
I will see your face, I will find you
Let me run,let me feel like someone
I can hear my name, and I'm on my way
Let me run,let me feel like someone
I will see your face, I will find you

Jessie Ware -Something Inside

78.

77.

76.

Turussa nautitaan maisemista, juodaan mustikkaglögiä ja odotellaan joulua.

 

 

 

 

75.

Älytön Astrologia. Vai onko sittenkään?

Oinasnainen.

"Kun Byron kirjoitti, että "miehen rakkaus on erillään hänen elämästään, mutta naiselle rakkaus merkitsee itse olemassaoloa", hän unohti oinasnaisen. Oinasnainen ehkä luulee, että rakkaus merkitsee koko hänen elämäänsä, mutta hän on liian elinvoimaisesti ympärillä olevan maailman ja oman itsensä pauloissa, jotta se merkitsisi elämän alkua ja loppua. Hän osaa tulla toimeen ilman miestä paremmin kuin kukaan toinen nainen.

Tulla toimeen ilman miestä ei ole tietenkään sama asia kuin tulla toimeen ilman romanssia. Oinasnainen tarvitsee aina unelmiensa sankarin, jota hän voi ikävöidä sisimmässään. Sankari voi olla kaukana poissa ja kaukaisilta ajoilta - tai vain näkö- ja kuuloetäisyyden päässä, jossakin huomien usvassa - mutta häntä oinastyttö ajattelee huhtikuun sateiden aikaan. Sankarimme vaivaa häntä ensilumen aikaan, kun hän kuulee tietyn laulun tai näkee salaman iskevän. Mutta vaikka hän ikävöikin, hän ei kaipaa miestä kovasti, jos mies ei ole fyysisesti läsnä. Hän on sitä mieltä, että tekipä mies mitä tahansa, hän itse pystyy parempaan.

Oinastyttö avaa ovet itse. Hän pukee myös takin päälle itse, taistelee omat taistelunsa, vetää tuolin esiin itse, ottaa taksin lennosta ja sytyttää savukkeensa ilman miehistä apua. Hänestä asiat hoituvat nopeimmin, jos ne tekee itse. Tämä ei tietenkään sovi kovinkaan hyvin yhteen miehen haavoittuvan egon kanssa. Marstyttö ottaa päättäväisesti ohjakset käsiinsä ja panee tuulemaan, ja tähän sisältyy myös aloitteiden tekeminen rakkaudessa. Kaikista aurinkomerkeistä juuri oinasnaiset kaikkein luultavimmin aloittavat kosiskelun, etenkin jos mies hituroi treffien sopimisesta. Ja tasan noin varhaisessa vaiheessa voitkin turvallisesti näyttää tunteesi - kun hän on antanut luvan. Ennen sitä olet heikoilla jäillä. Ole hyvin varovainen lähestyessäsi oinastyttöä. Hän haluaa olla johtaja rakkaussuhteessa. Sinun on parasta olla varma siitä, että hänen sydämensä on turvallisesti taskussasi, ennen kuin yrität halata ja antaa hyvänyön suukon. Muuten hän saattaa iskeä napakan oikean koukun leukaasi ja juosta pakoon kuin säikky peura.

Älä käsitä väärin. Syynä pakenemiseen ei ole siveä säädyllisyys. Ei hän pelkää intohimoisia aikeitasi. Niistä hän kyllä selviytyy. Hänen pakonsa johtuu siitä, että hän pelkää joutuvansa tekemisiin palvovan orja tai hellyydenkipeän koiranpennun kanssa. Kumpikin saisi hänet ikävystymään kyyneliin saakka. Ole leväperäinen, pidä häntä epävarmuudessa, ja voi käydä niin, että hän puolestaan ahdistaa sinut nurkkaan. Oinasnaista keihtoo aina mies, joka vastustaa hänen vaikutustaan. Hän ei voi ymmärtää, miksi hänen ilmeinen charminsa ei valloita tätä miestä. Sitten oinasnaisen Mars-ego tekeekin kaikkensa näyttääkseen olevansa haluttava, vaikka hänellä ei olisikaan kestävää kiinnostusta tähän mieheen.

Scarlett O'Hara on Mars-vaikutteisen naisen todellinen perikuva. Scarlettin tavoin oinastyttö kerää jalkojensa juureen jokaisen saatavissa olevan miehen sadan mailin säteellä, ja samanaikaisesti hän sydämessään ikävöi sitä ainoaa miestä, jota hän syystä tai toisesta ei voi saada. Scarlettin tavoin Mars-nainen pystyy selviytyäkseen sopeutumaan nopeasti ja nurkumatta. Sekä O'Hara että oinas on luonteeltaan kyllin voimakas pystyäkseen uhmaamaan sovinnaisuutta, kohtaamaan etenevän armeijan tai jopa ampumaan miestä päähän kylmän rauhallisesti, jos mies on uhkaksi hänen rakkaimmilleen.

Scarlett ei milloinkaan ollut niin Mars-henkinen kuin ollessaan nääntymäisillään, yksin ja vailla ystäviä. Odottamatta, että joku mies tulisi apuun, hän heristi nyrkkiään taivasta kohti ja huusi: "Minä aion selviytyä tästä hengissä… ja sen jälkeen en enää milloinkaan aio nähdä nälkää… Vaikka minun olisi pakko valehdella, pettää, varastaa tai tappaa - olkoon Jumala todistajani - en enää milloinkaan aio nähdä nälkää!" Paljon myöhemmin, kun hänen tunteensa olivat pirstana, hänen rakas lapsensa kuollut ja kun ainut mies jota hän rakasti oli hylkäämässä hänet, tämä tyypillinen oinasnainen pystyi rauhallisesti toteamaan, että "keksin kyllä keinon, jolla saan hänet takaisin. Vielä ei ole ollut miestä jota en ole saanut, jos olen päättänyt saada hänet… Sillä huomenna on päivä uus."

Niin, Scarlett O'Hara luo todella elävän vaikutelman eläinradan ensimmäisestä aurinkomerkistä. Hänessä näkyy Marsin antama kyky ja voima palautua entiselleen vastoinkäymisten jälkeen. Oinasnainen näyttelee naisen osan täydellisesti oikein ajoitettuine ripsien räpyttelyineen ja kyynelineen, mutta hän on myös kykenevä miesten töihin, kun miehiä ei ole paikalla. Scarlettin luonteeseen syventyminen voi auttaa sinua ymmärtämään perinpohjaisesti, mitä on odotettavissa, kun olet tekemisissä oinasnaisen kanssa - ja tietysti myös mitkä palkinnot sinua odottavat, kun olet ollut kyllin urhea vaatiaksesi hänet itsellesi. Voi olla vaikeata kestää hänen aggressiivisuuttaan, mutta hänen loistava optimisminsa ja uskonsa huomiseen ovat sitäkin mieltäylentävämpiä.

Oinastyttö on melko herkkä imartelulle, jos se perustuu rehelliselle pohjalle. Sano, että ihailet häntä, mutta älä tee sitä liian imelästi korulausein. Hän on erittäin uskollinen rakkaudessa niin kauan kuin pystyt pitämään tunnetta vireillä, sillä hän on syvästi tunteellinen. Hänessä ilmenevät oinaalle tyypilliset ristiriitaisuudet: hän ei halua tulla selvästi jahdatuksi ja kuitenkin hänen mielenkiintonsa häviää nopeasti, jos olet liian etäinen. Hän ei halua miestä, joka on liian dominoiva, mutta hän ei myöskään lämpene miehestä, joka istuu palvoen hänen jalkojensa juuressa. Ennen kuin rakkaus voi tehdä hänet onnelliseksi, oinasnaisen täytyy kohdata ikuinen Mars-haaste - hänellä on voimakas halu hallita rakastettuaan, mikä on ristiriidassa hänen salaisen toiveensa kanssa, että hänen rakastettunsa hallitsisi häntä. Oinasnainen on uskomattoman idealistinen ja hän saattaa etsiä turhaan hohtavahaarniskaista uljasta ritaria, joka saa hänet menettämään tasapainonsa, joka valloittaa koko maailman ja luovuttaa sen lempeästi hänelle, eikä silti uhraa koko miehuuttaan. Koska tälläisiä ritareita esiintyy vain saduissa ja kuningas Arthurin hovista kertovissa myyteissä, oinasnainen joutuu usein kulkemaan yksin, ilman opastavaa tähteä. Hänen päivänsä ovat valoisat ja täynnä jännitystä, hänen yönsä toisinaan pimeitä ja täynnä kaipausta. Mutta vaikka hänen hukkaan menneet unelmansa hiipuvat tuhkaksi ja kun luulit liekin jo sammuvan - oinasnainen hypähtääkin pystyyn sytyttääkseen uuden tulen.

Hänen täytyy voida olla ylpeä sinusta voidakseen rakastaa sinua. Mutta älä ole niin tärkeä, ettet huomaa hänen lahjojaan ja kykyjään. Vaikka hän vaatii sinulta paljon, hän antaa aina kaksinverroin takaisin. Oinastyttö voi olla tavattoman antelias ajan ja sympatian suhteen, ja hän jakaa ilomielin omaisuuttaan ja rahojaan, mutta rakkauden suhteen hän on suorastaan saita. Romanssiosastolla "minun on minun", eikä tarvita paljoakaan, kun hänen mustasukkaisuutensa leimahtaa. Älä ihastele suosikkifilmitähteäsi hänen kuultensa, äläkä lausu liikaa kohteliaisuuksia hänen ystävättärilleen. Jos vaimosi on oinas, sinun on turvallisempaa hankkia miespuolinen sihteeri. Ellei hän ole etusijalla joka asiassa, voit kohta ihmetellä, mihin hänen kiihkeä intohimonsa ja kiihottavat tunteensa hävisivät niin nopeasti. Kun oinasnaista on loukattu syvästi, hän muuttuu tulesta jääksi. Hänen tulensa on polttava, mutta sammuu nopeasti. Hänen jäänsä voi olla ikuinen. Pidä tämä mielessäsi, jos olet syvästi kiintynyt häneen - tokkopa hän sietää muunlaista kiintymystä. Tässä leikissä oinas vaatii ikiomaa.

Hän asettaa rakastettunsa jalustalle ja odottaa tämän vastaavan täydellisyyden mahdotonta kuvaa. Hän kieltäytyy katsomasta tämän savijalkoja, ennen kuin ne ovat niin mutaiset, ettei hänkään voi olla niitä huomaamatta. Älä koskaan arvostele oinasnaisen rakastettua, aviomiestä tai lapsia, ellet ole pukeutunut asbestipukuun. Oinasnainen voi tulla erittäin vaativaksi, itsekkääksi ja ilkeäksi, jos olet hänen suunnitelmiensa tiellä. Ja silti hän voi olla myös hellä, kiintynyt ja yhteistyökykyinen, jos häntä tullaan puolitiehen vastaan.

Koska hän on mieluummin miesten kun naisten seurassa ja koska hän kärkkyy jokaisen miehen ihailua, olipa tämä yhdeksän tai yhdeksänkymmenen vanha, sinulta ei pidä puuttuman tilaisuuksia tunteä noiden pikkuisten ja vihreiden mustasukkaisuushirviöiden pistoksia. Unohda se. Vaikka hän onkin valtavan omistushaluinen, hän ei kuitenkaan suvaitse, että sinä olisit hetkeäkään yhtä omistushaluinen. Oinastyttö haluaa täydellisen vapauden sekä ennen avioliittoa että sen jälkeen. Sinun täytyy luottaa häneen, menipä hän minne tahansa ja tekipä hän mitä tahansa, vaikka hän ei luotakaan sinuun samalla tavalla (ellei hän ole oppinut pitämään tunteitaan kurissa silläkin uhalla että se tappaa hänet, minkä se melkein tekeekin). Tämä ei ole niin vaarallista kuin kuulostaa, sillä hän pysyy uskollisena, mikäli hän todella on sinun. Oinastyttö pystyy vain harvoin rakastamaan kahta miestä yhtäaikaa. Hän on aivan liian rehellinen pystyäkseen sellaiseen petokseen. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta hän näyttää selvästi, että rakkaus on kuollut, ennen kuin hän antautuu kokonaan toiselle miehelle.

Oinasnainen kykenee syvään intohimoon ja mystiseen idealismiin, mistä muodostuu merkillisiä kudoksia. Suhteessa, jonka hän tuntee todella syväksi ja pysyväksi, hän ei harrasta pihtailua, ei naisellisia metkuja, keimailukikkoja eikä muita hupsutuksia. Hänen rakkautensa on niin kuin hänen puheensakin suoraa. Hänen tunteittensa koruttomuudessa on jotain hyvin puhdasta ja raikasta, mutta siitä huolimatta hän joutuu usein syville vesille. Joudut ehkä kesyttämään häntä vähän, mutta sen hän hyväksyy hämmästyttävän säyseästi, jos hän todella rakastaa sinua."

Lähde: astro.fi

 

74.

Muisti.

 

Nyt on sunnuntai! Ja mä olen hereillä ennen jouluvarpusiakin. Mutta pyörin sängyssä niin kauan erinäisten ajatusten herättelemänä ja pohdittavana, että oli pakko hakea appelsiinimehua ja ruveta taas vaihteeksi kirjoittamaan aamuhämärässä. 

Mietin muistia ja muistoja. Ystäväni kanssa ilmeni viikonloppuna, että olemme molemmat kiinnostuneita ja halukkaita vapaaehtoistyöhön nimenomaan vanhusten parissa. Muistisairaiden tai vaan yksinäisten, jotka kaipaisivat sukulaisia vierailemaan tai viemään heitä kahville. Ilmoittauduimme heti, josko jotain vapaata työtä olisi tarjolla Turun keskusta-alueella. Mielelläni käyttäisin omaa aikaani toisen ilahduttamiseen varsinkin näin joulun alla. Muistan kun olin yläasteella työharjoittelussa terveyskeskuksessa vanhusten puolella, jossa kävin lukemassa mm. vanhoja kirjeitä yhdelle suloiselle mummelille. 

Muisti ja muistot karttuvat iän myötä ja ne kulminoituvat nimenomaan vanhuuteen. Siitä varmaan aihe tulikin mieleeni. Mielessäni alkoi pyörteillä tiettyjä hetkiä, tuoksuja, tapahtumia. Miltä tärkeä ihminen tuoksui, miltä ääni kuulosti, ilmeet, eleet tai neuvot elämän tilanteisiin. Niihin, joita on joutunut vanhemmiten kohtaamaan ja muistaa nuo tärkeän ihmisen sanat, vaikka tätä ei enää ole. Miten painoit pääsi hänen rintaansa vasten ja hän silitti hiuksiasi ja neuvoi ja ohjeisti tulevaa varten. Muistot saavat hymyn suupielille kun toteaa kerta toisensa jälkeen miten elämää nähneet ihmiset vain tietävät mistä puhuvat.

Edellisen bloggauksen (nro.73) biisi kertoo siitä kuinka olet lähempänä taivasta. (Video on muuten erittäin onnistunut kuvaamaan tiettyä herkkyyttä ja haavoittuvuutta, etenkin kun roolissa esiintyvät miehet. Hienoja kuvia saatu aikaiseksi pelkästään puolikkaalla alastomalla vartalolla ja studiotaustalla). Muisti muistaa myös paljon tunteita. Mikään rakkaus ei elämässä tunnu koskaan samalta kuin ensirakastuminen. Siinä on tiettyä taikaa ja muisti säilyttää sen. Kaikki elämäsi rakkaudet muistaa, toisista haluat muistaa vain tietyt asiat, toiset saavat suun kaartumaan hymyyn, toisista olet oppinut jotakin, toiset unohtaisit mielelläsi kokonaan. Kognitiivinen psykologia tutkii muistia. "Muisti" määritellään kykynä tallentaa ja palauttaa mieleen menneitä kokemuksia. Siisti juttu, mutta sinänsä myös tylsä, että joitakin asioita ei vain voi unohtaa, vaikka kuinka ehkä haluaisikin. Ehkä vuosikymmenien kuluessa jos silloinkaan? 

Toisaalta sanotaan, että muisti kehittyi suojelmaan eliöitä ja yksilöitä. Jos havaitsi jonkin asian tai tilanteen vaaralliseksi, muisti suojeli välttämään sitä jatkossa. Ei sinänsä ollenkaan huono keksintö...

Salvador Dali -The Persistence of Memory

  

73.

72.

Haikein terveisin.

 

Oivoi. Tulihan itkettyä! Ei pelkästään siksi, että elokuva oli ihana vaan siksi, että se sisälsi asioita, jotka ovat itselle painavia ja tärkeitä.Suosittelen tunteellisille. Nyyh!

Paperweight - Joshua Radin, Dear John Soundtrack (kuuntele biisi tästä linkistä)

Dear John (2010, Lasse Hallström, Drama/Romance/War)

A romantic drama about a soldier who falls for a conservative college student while he's home on leave.

71.

Talvi.

 

Minusta on aika kiehtovaa, että jokainen ihminen kuvastaa ulkonäöllään jotakin vuodenaikaa. Etenkin naisista käytetään vuodenaikakuvausta, kun mietitään värejä, vaatetusta etc. Itse olen aina ollut selkeä talvi.

Talvi-ihminen

"Talvi-ihmisen luonnollisia värejä kuvaa parhaiten yksi sana: dramaattinen. Näillä ihmisillä on luonnostaan vahvat kontrastit ihon, hiusten ja silmien välillä. Usein iho on hyvin vaalea, hiukset puolestaan hyvin tummat ja silmät jäänkirkkaat -niistä ei löydy kesäihmisen silmille ominaista maitomaisuutta. Voimakkaista väreistä huolimatta talvi-ihmisen väriskaalasta ei löydy lämpimiä sävyjä, vaan viileät sävyt hallitsevat ihoa, hiuksia ja silmiä. Kirkkaat ja rohkeat värit ovat valttia talvi-ihmisen pukeutumisessakin: lumivalkoinen ja syvä musta näyttävät hyviltä vain talvi-ihmisen yllä, voimakkaat punaiset ja fuksian sävyt sopivat loistavasti tälle värityypille. Talvi-ihmisen kannattaa välttää haalistuneita ja kellertäviä sävyjä -pastelliväreistäkin hänelle käyvät vain jäänkirkkaat ja vaaleat sävyt. Erityisen vaikuttavalta talvi-ihminen näyttää pukeutuessaan syvimpään mahdolliseen siniseen."


Valitsin myös itselleni oman voimaeläimen, jumalaisen kauniin ja voimakkaan olennon, joka on pienestä saakka kiehtonut minua. Lumileopardin. Grau!

 

70.

Aamulla.

 

Ah. Lauantaiaamuissa on parasta se, ettei aamupalaa tarvitse tunkea suuhun kiireessä ja puolijuoksussa ovenraossa niinkuin arkiaamuisin. Kahvin voi nauttia rauhassa ja oikeasti VALMISTAA sen aamupalan. Minulla on tapana näin syksy-alkutalvesta elää aamuhämärässä kynttilöiden valossa, laittaa rauhallista musiikkia soimaan ja oikeasti nautiskella siitä aamiaisesta, arkiaamuisin kun se ei ole mitenkään mahdollista. Olen niin unikeko aamuisin, että valitettavasti minun arkiaamuni koostuvat jatkuvasta kiireestä. Ihailen ihmisiä, jotka kykenevät siihen, että heräävät arkiaamuisin aikaisin ja heillä on aikaa ennen töihin lähtöä nauttia kahvinsa ja kunnon aamiainen jo kotona. 

Ehei, ei minulla ja liian usein jää aamiainen kokonaan väliin. Kunnon ruoasta puhumattakaan. Tykkään kokkailla ja leipoa, mutta pelkästään itselleni olen siinä todella laiska. Ja valehtelematta vähän muutenkin... Välillä aamiainenkin saattaa olla pussipuuro laukusta, kuiva leivänkäntty työpaikan jääkaapista lainatulla voilla, muroja useampaan otteeseen päivän aikana tai vaan kuppi kahvia, joskus laukunpohjalta edellisillan leffateatterista jääneitä salmiakkikarkkeja. Siksi ehkä teinkin sijoituksen, kuvassa näkyvä "Rude Health"-mysli maksoi kaupassa melkein 9€. Motivoin siis itseni oikeasti panostamaan edes viikonloppuaamiaiseen! Koska eihän oikeasti 9€ maksavassa myslissä ole yhtään mitään järkeä. Mutta ainakin pakkaus on magee! Heh.

Tuli myös katsastettua hyvän ystävän kanssa Twilight-saagan viimeinen osa. Jotain kun on joskus alottanut, onhan se katsottava loppuun saakka. Järisyttävän huonoon suuntaan mielestäni mentiin jatko-osa jatko-osalta. Ehkä se on jatko-osien kirous, ehkä vanheneminen itsellä, mutta leffan musiikkivalinnat on edelleen loistavia löytöjä! Tähän aamuun kuuluu ehdottomasti Ikon "Heart of stone." 

Nautiskelkaa!

Iko - Heart of Stone (klikkaa tästä kuunnellaksesi biisi)

69.

Kaamos.

 

Minä en pelkää pimeää. Itseasiassa rakastan sitä. Olen niin tunnelmaihminen. Mutta kaamos väsyttää ja ahdistaa ja siihen kun lisätään vielä työstressi ja oman henkilökohtaisen elämän kompastuskivet niin hei vaan kaamosmasennusmörkö!

Ystäväni kanssa pohdittiin juuri kaamosmasennuksen erilaisia terapiakeinoja. Itselleni musiikki ja kynttilät toimivat aina parhaiten, tuoreet kukat kotona, sekä elokuvat, hyvä kirja ja lämpimät säärystimet. Tällä hetkellä, työstressistä ja väsymyksestä huolimatta mieleni tekee kovasti maalata. Joku päivä tartun toimeen kun tähdet ovat oikeassa asennossa ja maapallo kuuhun nähden oikeassa kulmassa. Tämä on myös se aika, jolloin olisi paras askarella omat taiteelliset joulukortit. 

Meillä oli mummilassa viime viikonloppuna pieni vieras. Miten terapeuttisen ihanaa olikaan katsella pienen suloisuuden touhuja aivan omassa maailmassaan. Hassua oli kuulla kiitosta omasta innokkuudesta jaksaa hoivata ja leikkiä ja viihdyttää, kun minun pitäisi kiittää tuota lapsenmaailmaa, jonne sain hetkeksi itsekin paeta! Kaikki korut pengottiin läpi ja koristeltiin itsensä siihen saakka, että veteen joutuessa olisi upottu suoraan pohjaan. Tehtiin manikyyrejä, leivottiin kakkua ja kylvetettiin ja pestiin kaikki design-kumiankat. Apua, jos joskus saan pienen pojan, miten sen kanssa oikein toimitaan?! hahah..

Vanhuuskaan ei tunnu tulevan yksin, sain vihdoin aikaiseksi mennä uudelleen näkötarkastukseen ja oikeassa olin, lasithan sieltä pienillä vahvuuksilla napsahti. Jos sitä uusien lasien myötä tarkentuisi moni muukin asia. Toivottavasti ei ainakaan enää ikinä tarvitsisi vetää niitä "vaaleanpunaisia" laseja ylleen, eiköhän sitä ole tehty nyt ihan tarpeeksi. Mikään ei ole niin väsyttävää kun sumentuneesta kuvasta tarkentunut iso pettymys.

    

68.

67.

Kuva: Facebook "Just For Today".

66.

Three.

There are three classes of people:

Those who see.

Those who see when they are shown.

Those who not see.

~Leonardo Da Vinci

65.

No juu.

Coelho, ystäväni. Anteeksi, että sanoin rumasti. Ihan fiksuja ajatuksia sulla kuitenkin on, myönnetään.

Paulo Coelho

64.

Kotona.

Mikään ei paranna mieltä niin hyvin kuin tulo kotiin perheen lämmön pariin, äidin laittama hyvä ruoka, pitkät halaukset, oma vanha sänky ja vaahtokylpy punaviinin ja kirjan parissa! Ei mikään. Ja huomenna saapuu ihana pikkutyttö mummilaan, jonka kanssa leikitäänkin koko päivä tyttöjen juttuja ja leivotaan mofille kakku! Suloista.

Tällaiset viikonloput ovat aarteita. Aidot ihmiset ja ystävät ovat aarteita. Sain ystävältäni tänään tekstarin, joka kuului näin:

"A lifetime isn't very long. This is your life, and you've got to fight for it. Fight for what's right. Fight for what you believe in. Fight for what's important to you. Fight for the people you love and never forget to tell them how much they mean to you. Realize that RIGHT NOW you are lucky because you still have a chance. So stop for a moment and think. Whatever you need to do, start doing it today. There are only so many tomorrows."

Pitää vaan lakata kuljeksimasta liian ajatuksissaan. Jäin nimittäin eilen aamulla rekan alle. Onneksi en täysin, muutoin olisin nyt muussina. Mutta kunnolla se pääsi töytäisemään. Tosin mä tulen kyllä olemaan aina ajattelija ja omissa ajatuksissani maita ja mantuja tallaileva olento, mutta on ihanaa huomata, että samanlaisia hassuja olentoja on olemassa ja se väistää kurjat kokemukset tieltään.  

Kaivoin tämän blogini ensimmäisestä kirjoituksesta Kaikille niille, jotka oikeasti uskaltavat ja kaikille niille, jotka etsivät omaa tarinaansa. Hyvää viikonloppua!

http://www.youtube.com/watch?v=Rsjgw_C97v4

63.

Turhaa raivoa.

Kukahan on keksinyt tyhmyyden? Opiksi? Vastineeksi syvällisille ajattelijoille? Vai vaan täysin turhaksi kompastuskiveksi elämäntiellä, jota kutsutaan jäätävän syväksi morkkikseksi...

Tässä vaiheessa Coelho, kaikella rakkaudella, yksikin rivi elämänviisauksien kirjasta siitä, kuinka elämässä ei pitäisi katua mitään, niin tungen viisauskirjat poikittain sanaiseen arkkuusi.

Ja palaan niihin sitten taas joskus keväällä.... 

62.

61.

Yellow roses.

 

Viktoriaaninen symbolismi

Viktoriaanisen "kukkien kielen" mukaan jokaisella erivärisellä ruusulla on oma symbolinen merkityksensä:

• Punainen: rakkaus
• Vaaleanpunainen: viehättävyys, hellät rakkaudentunteet
• Tumma vaaleanpunainen: kiitollisuus
• Vaalea vaaleanpunainen: ihailu, sympatia
• Valkoinen: viattomuus, puhtaus, salaisuus, ystävyys, arvossa pitäminen ja nöyryys
• Keltainen: kiihkeä rakkaus. USA:ssa keltaiset ruusut merkitsevät hiipuvaa rakkautta tai platonista rakkautta. Saksankielisissä maissa ne voivat tarkoittaa mustasukkaisuutta ja uskottomuutta.
• Keltainen punaisilla kärjillä: ystävyys, rakastuminen
• Oranssi: intohimo
• Viininpunainen: kauneus
• Sininen: mysteeri
• Vihreä: rauhallisuus
• Musta: orjallinen omistautuminen (sillä aitoa mustaa ruusua on mahdoton saavuttaa)
• Purppura: suojelu (isällinen/äidillinen rakkaus)

60.

Such a beautiful mess.

You were the air in my breath
Filling up my love soaked lungs
Such a beautiful mess
Intertwined and overrun
Sara Bareilles - The Light

 

59.

Se tunne mahanpohjassa.

Haaveilu on ehkä yksi maailman ihanimpia asioita.

58.

Girl On Fire!

Valitsin itselleni oman teemabiisin ja se on nyt minunminunminun!

57.

Lapsuudenkodin taikaa.

Lapsuudenkodissa vierailu on maaginen juttu. Mieltä rauhoittaa jo tieto siitä, että matkustaa kotiin lepäämään perheen pariin. Saa vaihtaa kuulumiset ja tärkeät asiat perheen kesken, syödä, rentoutua, ulkoilla ja käydä kylvyssä, jota olen aina rakastanut yli kaiken. Omassa vanhassa sängyssä, joka on äidin isoäidin peruja, nukkuu parhaimmat ja levollisimmat unet kaukana työstressistä. Ummistin silmäni illalla, nukahdin heti ja avasin ne vasta seuraavana aamuna kymmeneltä. Sen jälkeen voikin kömpiä äidin kainaloon traditionaalisesti juttelemaan aamuhetken äiti-tytär asiat, jonka jälkeen syödään yhteinen pitkä aamiainen. Viinilasin kera ennen kylpyä voi tapailla säveliä omasta pianosta. Sanoinkuvailemattoman ihanaa.

Tiesinhän minä muuttaessani Turkuun, että matka kotiin tulisi olemaan pitkä. Mutta meidän perheessä on pienestä saakka totuttu tietynlaiseen itsenäisyyteen vanhempien työkuvioista johtuen. Rakastan järvi- ja metsämaisemia täällä Vääksyssä, mutta koko lapsuuteni vietettyä niiden keskellä kaipasin opiskelujen jälkeen Lahdessa isompiin ja kulttuuririkkaampiin ympyröihin ja siispä lennähdinkin Turkuun. Ikävä kotiin on välillä suurensuuri, mutta aivan ihanaa ja sitäkin rikkaampaa kun kotona tulee välillä käymään. Viimeksi olen Vääksyssä vieraillut viime huhtikuussa.

Täällä vieraillessani haluan yleensä käydä yhdessä toisessa tärkeässä paikassa, joka on ollut minun elämäni yksi vaikeimmista kulmakivistä, jossa ikävä, rakkaus, suru, ahdistus, menetys ja lopulta hyväksyminen kohtaavat. Hautausmaa. Sinne ajaminen yksin on tietyllä tapaa yksi terapiamuoto, jonka olen ottanut käsiteltäväkseni viime vuosina. Tuntuu kuin ajaisi vuosien sumun läpi, mutta päätyen kuitenkin paikkaan, jossa ei tarvitse sanoa mitään. En sen tarkemmin lähde tässä erittelemään minulle niin henkilökohtaista asiaa, josta loppujenlopuksi tietävät vain minulle läheisimmät ja rakkaimmat ihmiset, sellaiset, joille olen asiasta vihdoin ja viimein uskoutunut monien vuosien jälkeen piilotettuani sitä vain itselläni. Vaikka asia on surullinen, se rauhoittaa ja auttaa jaksamaan arjessa eteenpäin. Se on yksi sellaisista ihan omista jutuista, jonka voi toteuttaa vain silloin kun käy kotona. Sellainen sydämeen kätketty aarre.

Minun on jo pitkään pitänyt viedä mukanani myös joitakin koulutöitä. Rakastan maalattuja ja piirettyjä kuvia, joita voi säilyttää taiteellisissa tötteröissä jossakin nurkassa ja sitoa ne yleellisellä silkkinauhalla. Avata tötteröt joskus ja suunnitella isompaa asuntoa, jonne kuvat vielä joskus kehystää. Muistot, jotka niistä tulvivat kun on ideoita ja suunnitelmia täynnä seisonut piirustusluokassa ison piirustustelineen takana kieli keskellä suuta ja päivitellyt miten ikinä saa elävän ihmisen vangittua paperille juuri tuollaisena ilman, että mittasuhteet menee päin honkia. Hienojahan niistä tuli ja nyt vielä ihanempia muistoja.

Kotona näin harvoin käydessä tuntuu olevan myös jouluaatto. Äiti laittaa taksirahaa taskuun, jotta kaikki mukaan lähtevät tavarat saa roudattua bussiasemalta perille. Jotenkin niin herttaista on myös se, että mukaan lähtee lähestulkoon aina äidin laittamaa ruokaa. Se ei varmaan lopu ikinä, vaikka sitä olisi viisikymmentä. Minusta tulee todennäköisesti aivan samanlainen. Nostaa hymyn huulille. Kaikenkaikkiaan aivan ihana ellinvoimaa antanut viikonloppu takana, jonka voimin jaksaa taas hypätä tulevaan työviikkoon 110 prosenttisesti. Maaginen asia tuo Koti isolla alkukirjaimella.

56.

Minä.

  

 

55.

Koti.

 

 

54.

Oinas vuoristoradan kyydissä.

Työpaikan vaihdoksen seurauksena hyppäsin samalla hurjan vuoristoradan kyytiin, joka ei hidasta vauhtiaan vaan ainoastaan kiihdyttää. Välillä se on hyvä asia, välillä huono. Mutta annan itselleni ymmärtämystä ja anteeksi, koska vielä tähän päivään mennessä kukaan ihminen ei ole kyennyt toimimaan robotin lailla. Mikä on toisaalta erittäin lohduttavaa, tasaiset ihmiset kun ovat mielestäni kauhean tylsiä!

Uudet jutut ovat aina jänniä varsinkin silloin kun hyppää aika nopeasti tasaisesta edellisestä ihan uuteen juttuun. Koska konsepti on erilainen, se täyttää pään ja mielen ja viikot ja viikonloputkin. Ainakin silloin kun yrittää ja haluaa onnistua. Nollaukseen tarvitaan sitten tietenkin kaikenmaailman kissanristiäisiä, muutenhan sitä tulisi hulluksi. On vain hurjaa, että viikot ja päivät vilahtaa ohi niin nopeasti, ettei sitä todellakaan tajua, että kesästäkin on jo vuosia ja kohta eletään taas Joulussa! Apua.

Huono puoli siinä on se, että ajantaju hämärtyy niin pahasti, että yhteydenpito ja rakkaiden ihmisten näkeminen luisuu karkuun koko ajan. Siksi haluankin panostaa nyt tulevina viikonloppuina minulle tärkeisiin ihmisiin. Kotona olen käynyt viimeksi huhtikuussa...Mutta rakkaissa ja tärkeissä ja niissä läheisimmissä ihmisissä on aina ihanaa se, että he ymmärtävät ja jaksavat odottaa. Kiitoksena siitä, niin teen minäkin.

Minä olen tyyppinä itsekin aika vuoristorata, silloin kun tapahtuu paljon ja kerralla. Tiedän sen olevan rasittavaa ja välillä varmasti myös todella hauskaa sekä pikkaisen huvittavaakin. Olen erittäin paljon tunteiden kautta elävä ihminen ja etenkin kun elän järkyttävää stressivaihetta ei ole vaikeaa kiihtyä nollasta sataan parissa sekunnissa. Kulkee suvussa. Välillä suunnittelen huutokauppaavani temperamenttini, toisaalta taas en vaihtaisi sitä pois mistään hinnasta. Jos kielikuvilla aletaan sanallisesti leikkimään, voisin jopa todeta, että se on pitänyt minut monet kerrat hengissä. Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin.

Ensi viikkoon taas täysillä oinaan sarvet ojossa sukeltaen ja edessä häämöttävistä viikonlopuista voimaa ammentaen! Sekä syksyn raikkaudesta ja rakkaudesta nauttien. Edessä on paljon ihania asioita!

Kuva: Google