30.

Kuva: Facebook

29.

Parts of Thoughts of Love by Bob Marley:

"Only once in your life, I truly believe, you find someone who can completely turn your world around. The things that seem insignificant to most people such as a note, song or walk become invaluable treasures kept safe in your heart to cherish forever. Laughter seems part of daily life where before it was infrequent or didn’t exist at all. A phone call or two during the day helps to get you through a long day’s work and always brings a smile to your face.Things that never interested you before become fascinating because you know they are important to this person who is so special to you. You think of this person on every occasion and in everything you do. You open your heart knowing that there’s a chance it may be broken one day and in opening your heart, you experience a love and joy that you never dreamed possible.Life seems completely different, exciting and worthwhile. "

 

28.

Kuva: Facebook "Good Thoughts About Life"

27.

Saippuakuplia!

Viimeaikoina ollaan kavereiden kanssa puhuttu tosi paljon kemiasta. Mitä se on? Mistä se tulee? Kenen kanssa sitä on? Kenen kanssa sitä ei ole? Kuka sen on keksinyt? Kepeitä saippuakuplia, jotka pyörivät iloisesti ilmassa ja niiden pinnalle heijastuu oma kuvasi, kuva toisesta, herkkä ja hento, mutta ei silti hajoa oikeanlaisesta kosketuksesta. Tökkäämällä liian lujaa tai puhaltamalla liian kovasti ne hajoavat, poksahtavat pirskahdellen ja odottavat uutta kosketusta säilyäkseen ehjänä.  Tekevät onnelliseksi.

Kemia. Kun sitä on, se pirskahtelee herkullisesti ja kutkuttelee mahanpohjassa. Tulee narkomaaniksi. Haluaa lisää. Ja lisää. Ja lisää. Ihmisiä tulee elämään, ihmisiä poistuu elämästä niin kaveri kuin parisuhteissakin. Kemia on niin ihanaa, että monet olisivat valmiit sitä vaikka ostamaan. Kemiaa huudetaan. Tarjotaan sitä ja tätä ja syljetään vihollisten päälle jos ne huutavat enemmän. Elokuvat kertovat pilvin pimein salaisista suhteista: Romeon ja Julian narkomaaninen kielletty kemia, salaiset suhteet kuninkaallisissa hoveissa, Bel Ami... Jokaisessa tarinassa kemiaa on kaupattu, mutta tuloksetta. Sitä kun halutaan, mutta ei voi ostaa. Siitä halutaan kilpailla, manipuloida, pakottaa, kiristää, kieroilla. Muokata omanlainen, päättää siitä, ohjata. Vaikka löytäminen on pääasia. 

Sen perässä pitää mennä, haistella ja maistella. Matkustaa, tutkia, tehdä havaintoja. Pyöriä silmät kiinni ja muksahtaa intuitiolla ja pää pyörällä keskelle ei-ennakko odotuksia. Sieltä sen löytää. Jos ei laita sitä häkkiin. 

Kuva: Google

26.

Kaikki tai ei mitään.

En tiedä mistä aloittaisin. Kuukauden kesäloma vilahti ohi viikossa, päivässä, tunnissa! Olin lähestulkoon koko loman ajan reissun päällä ja jos retkistäni piirtäisi kartan, muotoutuisi siihen viivoja sikinsokin ympäriinsä. Olo on kummallisen levännyt, vaikken mitään megaunia olekaan nukkunut koko loman aikana. Kroppaa väsyttää, mutta mieli on omituisen virkeä! Ihanaa!

Minulle iskee joka kerta matkustaessa himo elämisennälkään. Tekisi mieli ottaa lopputili ja loputon laina ja lähteä kiertelemään maailmaa ja ahmia elämää ja nähtävyyksiä. Olen vain puoliksi niin hullu, että voisin tämän toteuttaa. En yleensä tarvitse loppuun saakka kokoon kursittua suunnitelmaa, mutta sentään jonkinnäköisen alustuksen. Mutta saahan puolihullukin unelmoida. Varsinkin kun elämän järkevyydestä iski loman jälkeen se tuttu, jäätävänkokoinen ahdistus: Mikä musta tulee isona?  

Ympärilläni on ihania ihmisiä, jotka jaksavat muistuttaa itseäni siitä silloin kun itse unohdan, että nyt pitää olla elossa ja töitä ja uraa ehtii vielä luomaan. Tänä vuonna voi tehdä kaikkea muuta mitä ensi vuonna. Olen toisaalta niin päivä kerrallaan elävä ihminen, että minuun tämä ajatusmalli toimii erittäin hyvin, kunnes taas mörkö nostaa päätään. 

Miksi nykyään on niin kamalat paineet olla JOTAIN ja JOKU? Eikö tärkeintä ole se, että teet juuri sitä, missä sillä hetkellä viihdyt ja nautit elämästä. Vaikka takataskussani onkin valmistuneen Medianomin paperit arvostetusta 4 vuoden ammattikorkeakoulututkinnosta, olen aina arvostanut mitä tahansa työntekoa enemmän kuin opiskelua. Nimi voi olla mustavalkoisia kirjaimia paperissa, joka kellastuu laatikonpohjalla. No, toivottavasti oma tulevaisuuteni ei ole pelkkä kellastuneen paperin uhri, mutta oma pää pilvilinnoissa-elävä vapaasielu-luonteeni välillä pelottaa. Ja ahdistaa. En ole koskaan ollut mikään älytön lukutoukka, vaikka koulussa aina olen ihan hyvin pärjännytkin. Mutta himo elämään on tallannut kunnianhimoisuuteni toistaiseksi alleen.

Olen itselleni armollinen ja tiedostan mistä se johtuu ja koska se johtuu siitä, tästä ja tuosta, niin näin sen pitää nyt ollakin. Olen elänyt suuren osan nuoruudestani tietyn massiivisen varjon alla ja hitto vieköön aion nyt nauttia siitä, että hengitän elämää ja olo tuntuu ihanasti narkomaanilta! Kunnianhimoisuus, työ, menestyminen ja ura ovat kaikki tärkeitä ja arvostettavia asioita, mutta elämisen ja nauttimisen vierellä loppujenlopuksi kovin pieniä ja merkityksettömiä. Niiden aika on juuri silloin, kun itse sitä haluaa. Sitäpaitsi kun mä haluun kaikki tai ei mitään.