10.

Kevätvalo kotonani.

 

Yleensä viikonlopuissa nautin yhdestä olopäivästä, tarvitsen sellaisen. Edes kerran kuukaudessa, mielellään pari. Silloin saatan viettää yhden päivän vain oleskellen, makoillen sängyllä, tehden suunnitelmia, inspiroiden. Tänä viikonloppuna löysin kodistani kiehtovat kevätvalot.

 

9.

"Be brave. Take risks. Nothing can substitute experience."

                                                                                                     
                                                                                                       -Paulo Coelho

8.

                              Matt Darey & Stan Kolev feat. Aelyn - Follow You (Acoustic Version)

 

Perhosia.

Miten pienet viestit tai ajatuksella valitut biisit, jotka odottavat päivän jälkeen sähköpostissasi, voivatkaan saada perhosia vatsaan! Yksi ihanimpia asioita ihmiselle, joka elää pienistä huomionosoituksista ja viesteistä.

7.

Syntymäpäiväni on 29. maaliskuuta. Tänä vuonna listasin 35 asiaa, jotka olen vuoden aikana oppinut, huomioinut, toivonut parantavani ja muistavani vielä jatkossakin. Päätin tästä lähin tehdä listan joka vuosi.

1. Kuuntele itseäsi.

2. Tee extempore radikaali muutos elämällesi. Tee se itsesi, älä kenenkään muun takia.

3.

3. Sijoita johonkin tarpeelliseen tai tarpeettomaan miten paljon rahaa tahansa, kunhan se tekee sinut onnelliseksi. Ostin   Lontoossa käydessäni viime lokakuussa maailman parhaimmat kengät, Allsaintsin military bootsit, joiden hinta oli päätä huimaava, MUTTA näihin vuodenaikoihin olen joka kerta yleensä kantanut kuivia vaihtosukkia laukussani. Enää ei tarvitse. I'm in love!

4.Kaapissasi on vaatteita, älä yritä väittää muuta. Sijoita kenkiin.

5.Jaa ne tärkeät asiat ihmisten kanssa, jotka jakavat omansa myös sinun kanssasi.

6.Yllätä ystäväsi välillä iloisesti.

7.Matkusta seikkailun tai rakkauden vuoksi. Tee se mieluiten hyvän ystävän kanssa, sillä vaikka asiat menisivät kuinka mönkään tahansa, voi ystävää ottaa kädestä ja jakaa murheet yhdessä. Mieluiten suklaalevyn tai kakun ääressä.

8.Muista kiittää vanhempia tarpeeksi usein ihan kaikesta. He ovat korvaamattomia.

9.Jos et voi sanoa ääneen, kirjoita se.

10.Unohda menneet.

11.Älä ikinä lopeta haaveilua. Kulje tukka hulmuten ja hymy kasvoilla.

12.Älä ikinä enää leikkaa hiuksiasi lyhyeksi. Pitkät ja paksut hiukset ovat siunaus, ei rasite. Hoe tätä itsellesi kesällä +35 lämmössä.

25.

13.Lataa mp3 täyteen mielibiisejäsi ja kävele päämäärättömästi ihmisiä ja ympäristöä tutkaillen. Se on inspiroivaa ja hauskaa.

14.Kirjoita enemmän.

15.Aloita projekti, silloin kun olet siihen valmis. Mitään en inhoa niin paljon kuin keskenjääneitä projekteja. Asia kerrallaan ja kunnolla.

16.Älä edes yritä peittää mustaa punaviinihymyä. Anna mennä vaan.

17.Älä osta "sitä viimeistä" Daiquria jos et muista missä kengissä olet ovesta lähtenyt ulos. Älä, vaikka baarimikko olisi kuinka söpö vaan mene suorinta tietä kotiin.

18.Varaa aina ulos lähtiessä sängyn viereen lasi vettä ja särkylääkettä. 29neliöm. yksiössäkin on särkylääkelaatikko aamuisin ihan liian kaukana.

19.Hymyile viholliselle.

20.Panosta liikuntaan ja venyttelyyn, jotta voit tähdätä käsilläseisontaan ilman apua myös 90-vuotiaana.

21.Uskalla luottaa hyviin merkkeihin.

29.

22.Loju viikonloppuaamuna pitkälle iltapäivään sängyssä ja katso 10 jaksoa putkeen rakastamaasi sarjaa. Ihan vaan siksi koska voit.

23.Itke silmät päästäsi katsoessasi jotain ihanaa elokuvaa. Mitä sitten? Se puhdistaa.

24.Älä unohda temperamenttiasi.

25.Hurmaa hyvällä tuoksulla. Aivan ihana, älä ikinä vaihda.  

26.Muista ainakin yhdet tehounet kerran viikossa.

27.Olet itse vastuussa omasta onnellisuudestasi. Älä anna muiden latistaa sinua.

28.Älä kiroile enää. Tai kiroile vähemmän. Tai ainakin vähän hiljempaa.

29.Panosta kotiisi. Ole kriittinen, tarkka ja valikoiva sen suhteen. Se on ihana turvapaikkasi.

30.Säästä rahaa, jotta edes joskus pääsisit nauttimaan kunnon teatteriesityksistä.

31.Osta herkullisen väristä kynsilakkaa. Kesä on tulossa.

32.Panosta uuden kielen opiskelemiseen. Lue lehtiä, kirjoja ja katso elokuvia eri kielellä. Uusista oivalluksista tulee hyvä mieli.

33.Teetä valokuvista oikeita kuvia ja kehystä kaikki tärkeät piristämään arkipäiviäsi.

34.Kokeile kaikkia ihania uusia reseptejä ja jaa tuho esim. työkavereiden kesken. Ei ne kumminkaan kehtaa kieltäytyä.

35.Kaikkea ei ole pakko saada kerralla tai saavuttaa heti. Ei todellakaan. Sinulla on aikaa. Joten hengitä.

1.

6.

"Haluan elää maailmassa, joka huokuu kauneutta,

joka helmeilee pisaroina, helkkyy sävelinä,

tiivistyy jääkiteiksi, valuu mereen ja

nousee utuna aamuyön hämärään läpäisten sielun

uudestaan ja uudestaan, aina eri kulmasta."

                                                    -Serafim Seppälä

5.

Kertakäytöllä ikuistettua.

Minun on jo pitkään pitänyt toteuttaa kertakäyttökamera-projekti. Tänään silmiini sattui ko. kamera ja muistin aikoinaan mieleen juolahtaneen päähänpiston. Nyt kokeilisin. Minulla on muutenkin kuvia, jotka pitäisi teettää ja haluaisin laittaa esille. Valokuvat tuottavat päänvaivaa pienen asunnon asukkaalle. Miten laittaa esille itselleen rakkaita ihmisiä ja muistoja ilman, että paikat näyttävät täyteenahdetuilta ja sinne tänne seinille ripustetuilta? 

Hakiessani Kauppahallista lounasta tänään vastaus käveli eteeni -tai minä kävelin vastauksen ohitse. Kurkistin ikkunasta erääseen "Breathing"-näyttelyyn, jossa oli valokuvia ripustettu pyykkipojilla narulle. Eihän tämä uusi idea ole, mutten silti tullut ajatelleeksi sitä aiemmin. Toimisi hyvin myös mulla kotona. Työpäivän jälkeen suunnistinkin Tiimariin ja sieltä löytyikin vanhaa juuttinarua, joka toimii muuten tarkoitukseen erinoimaisesti, on vahvaa, mutta kevyttä ja nätti esillä. Tarkoitukseni on laittaa esille omia kuvia, kunhan saisin aikaiseksi teettää ne. Sitä ennen paikkaa pitävät matkan varrella eteen sattuneet kortit, joista kaksi keskimmäistä on muuten eräästä Muotsikan korumuotoilijoiden näyttelystä galleria OyOysta Lahdesta, josta pidin kovasti.

Vähän jännittää tuleeko kertakäyttökuvista mitään. Toiveena olisi, että ne olisivat mahdollisimman epätäydellisiä, jossa olisi mielenkiintoisia valosattumia!

 

4.

Arjen sankarit ja sankarittaret.

Viikonloppu. Se on useasti mielessä viikon alussa, sitä kohti mennään. Keskellä viikkoa ollaan puolivälissä, helpottaa jo vähän. Torstaina ei jaksaisi enää panostaa töihin, sillä huomennahan on jo perjantai. Lauantaina saa nukkua pitkään. Miksi aika lentää kun on kivaa? Puolet ajasta kului matkustamiseen. Sunnuntaina harmittaa kun huomenna on taas jo maanantai. Alkaa seuraavan viikonlopun odotus. Järkyttävä minttuteellä pyörivä oravanpyörä.

Miten onnistuisin parhaiten olemaan oman arkeni sankaritar? Toisinaan takana on hyvin onnistunut työpäivä, hyvästä palvelusta kiittelevät asiakkaat ja nauruntäyteinen päivä työkavereiden kanssa. Toisinaan, ehkä vähän useamminkin, takana on murjotusta, vettä sataa ja lokitkin kirkuvat liian äänekkäästi ikkunan takana. Kakkaavat vielä päähän töistä lähtiessä jos oikein huono tuuri käy. Olen oman arkeni sankaritar jos onnistun pelastamaan itseni kotiin työpäivän päätteeksi. Ja "nythän on vasta maanantai".

Uupumusta ja nurinaa on havaittavissa yhdellä jos toisella kohtalotoverilla. Kesäloma on taikasana, jonka avulla jaksaa juosta oravanpyörässä. Päiväunilla näen unta pienestä pulleasta vinhasti ympyrää juoksevasta hamsterista. Ei. Unohdan aivan liian usein sen tosiseikan kuinka tylsää oli, kun oli aika, jolloin vapaa-aikani oli rajatonta ja töitä ei ollut moneen kuukauteen. Vietin taiteilijaelämää, matkustelin läppäri mukanani ja vedin yhtä kirjaprojektia, johon minua pyydettiin mukaan toissa kesänä. Se oli kivaa, mutta kylläpä otti pannuun kun joutui vähän aivojaan käyttämään keskellä kaunista kesää. Kun olisi voinut vaan päivästä toiseen maata rannalla ja lillua vedessä ja bilettää yöt. Nyt katselen valmista painosta ja muistan hikikarpaloiden kirvelyn otsallani. En vaihtaisi muistoa mistään hinnasta pois. Ihminen on rakennettu niin, että se kaipaa aina sitä, mitä ei ole. Ihminen on tyytymätön ja unohtaa helposti. Ja sitten kun jotakin ei ole, sen arvon vasta ymmärtää. Perus arki on tylsää niin kauan kun se on ja jos sitä ei ole, se muuttuukin kullanarvoiseksi.

Toisinaan on pakko painaa, mutta joka päivä ei tarvitse onnistua, riittää että yrittää. Olen nähnyt monta arjen sankaritarta ja sankaria. He ovat hymyileviä kasvoja kaupan kassalla tai avaavat oven, kysyvät "kuinka voin auttaa?", työkavereita, jotka piiskaavat eteenpäin sillon kun itsellä on harmaa pilvi pään päällä ja ystäviä, jotka lähtevät kanssasi yhdelle drinkille huvikseen tiistai-iltana tai vievät sinut elokuviin keskiviikkona töiden jälkeen, avaavat sinulle portin kun tulet täydet kauppakassit käsissäsi kotiin tai tervehtivät pihalla. Yliyrittäminen on toisinaan terveellistä, jatkuvasti hullua. Nuriseminen omalle laiskuudelle typerää. Entä jos työpäiväsi ei ole niin onnistunut, mutta hymyilet silti ja yrität huomenna uudestaan. Huomisen jälkeen on aina seuraava huominen. Vaikka makaisit viikon peiton alla murjottaen, viikonkin jälkeen tulee aina uusi huominen. Huomiset eivät lopu koskaan.

Olenko silloin oman arkeni sankaritar jos ymmärrän tämän? Ymmärrän ainakin sen, että minulla on ENSIMMÄISTÄ kertaa elämässäni KUUKAUDEN PALKALLINEN kesäloma. Olen todellakin oman arkeni sankaritar!

 

3.

Peili.

 

 

Jos peilissä olisi laskuri, mikäköhän mahtaisi olla luku, jonka se näyttäisi siitä kuinka monta kertaa peiliin elämänsä aikana katsoo. Omassa laskurissani luku olisi varmaankin niin suuri, että laskuri räjähtäisi. Jotkut eivät katso peiliin elämänsä aikana kertaakaan. Joidenkin peili on särkynyt lopullisesti. Joidenkin peilit vaihtuvat tiuhaan tahtiin. 

Minun peilini on lähtöisin lapsuudenkodistani saakka. Sen kehykset on maalattu muutamaan otteeseen. Ja se on nähnyt monia eri tyylikokeiluja, iloa, kyyneleitä, kritiikkiä, pelkoa, inhoa, tyytyväisyyttä, rakastumisia, sydänsuruja, ahdistuneisuutta, epävarmuutta, ideoita, oivalluksia, värejä, sotamaalauksia, onnistumisia ja epäonnistumisia, mutta ennen kaikkea -kasvamista. Ihmisiltä kysytään usein etenkin lehtihaastatteluissa kysymys: "Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle?" Minä ottaisin mukaan peilin. Tällaisina luvallisina haihatteluvuosina peili on yksi tärkeimpiä kodistani löytyviä asioita, johon on tullut tuijoteltua. Ja jos minut passitettaisiin autiolle saarelle haihatteluajanjaksollani, ottaisin mukaani peilin ja kelaisin siitä kautta jo tehtyjä päätelmiä ja tekisin toivottavasti niitä paljon lisää ja löytäisin vastauksia kun oikein tarpeeksi kauan tuijottelisin. Tai sitten saisin migreenin.

Muuttaessani halusin ehdottomasti hankkia eteiseeni uuden, ison, hienomman ja tyylikkäämmän peilin. Taidan harkita vielä uudestaan.

2.

Pieniä suuria yllätyksiä.

Nykyisin on todella harvinaista vastaanottaa kirje. Kaikki kommunikaatio perheen, ystävien, tuttavien ja sukulaisten välillä tapahtuu teknisesti tai kommentoimalla ja tykkäämällä Facebookissa. Puhelimet piippaavat ja tekstiviestissä henkilön persoonallinen kirjoitusjälki välittyy huumorin ja tyylin kautta. Tai sitten se on persoonaton "K". Kokonaisen sanan kirjoittamiseen kun menisi turhan paljon aikaa jos jokin asia on jämpti. Jopa pidemmän sähköpostin saaminen on nykyään jo harvinaisempaa tai ainakaan sitä ei tapahdu järjettömän usein.

Kirjeen kirjoittaminen ja lähettäminen.
Minä pidän koko prosessista. Siitä, miten se lähtee lähettäjältä vastaanottajalle. Kulkee autossa, bussissa, lentäen, laivalla, polkupyörällä, kastuu ehkä vahingossa vähän matkalla, palelee tuulen tuiverruksessa tai talvipakkasessa, haistelee kevätilmaa ja lopulta saapuu vastaanottajan ovelle ja lämmittää. Ajatus saattaa lähteä siitä, että kuljeskelet kaupungilla ihmisvilinässä ja silmiisi osuu jotakin, josta tulee joku mieleen. Päätät lähettää sen hänelle ja valitset kaunista paperia tai kortin, johon kirjoitat ajatelmasi hänestä ja miksi halusit lähettää juuri hänelle tämän nimenomaisen jutun. Kirje on ajatus. Muutama lausekin riittää hyvin usein yllättämään, käsinkirjoitetut sanat paperilla kun ovat nykyään jo milteinpä museoarvoista tavaraa ja kirjeen markkina-arvo kasvaa koko ajan mitä pidemmälle tulevaisuuteen mennään. Kirjeen voisi varmaan pantata panttilainaamossa jos paha päivä iskee.

Ystäväni kehysti muutaman vanhan kortin, jotka olivat löytö vanhoilta ajoilta sukulaisten kanssa käydystä kirjeenvaihdosta. Mielettömän mielenkiintoinen ja kaunis idea. Itselläni on vino pino vanhoja eestinkielisiä kirjeitä, jotka vanaemani on aikoinaan kirjoitellut isälleni erittäin kauniilla käsialalla. Olen ajatellut tehdä samoin, kehystää yhden tai kaksi ja laittaa esille, muistona ja inspiraationa menneistä ajatuksista. Myös minun nimeni on lähtöisin samaisen henkilön, vanaemani, lähettämästä kirjeestä. Merle on poimittu kauniilla käsialalla kirjoitetusta eestinkielisten nimien listasta, joka on lähetetty äidilleni kirjeenä. Olisikohan se vielä jossakin tallessa, nimittäin jos minulle siunaantuu joskus lapsia, haluaisin ehdottomasti jatkaa perinnettä.
 
Paras osa koko prosessissa on lopuksi yllättynyt ja iloinen yhteydenotto: "Kirje? Minulleko? Voi KIITOS!"

1.

http://www.youtube.com/watch?v=Rsjgw_C97v4 (Yle -Sinun Tarinasi)

"Jos etsit vain yhtä asiaa, se jää ainoaksi, jonka ikinä löydät." 

Ystäväni innoittamana päätin luoda itselleni blogin. Hätäännyin ensin kauheasti, mistä ihmeestä kirjoittaisin ja onnistuisinko kirjoittamaan niin, että henkilökohtaisimmat ajatukseni säilyisivät niiden nahkaisten kansien välissä paperilla, jota jossain maailmanvaiheessa on joskus kutsuttu päiväkirjaksi. Avoin ja sosiaalinen luonne kun olen, saatan helposti ajelehtia ajatusten aavalle ulapalle, jossa pulputuksellani ei enää ole rajoja vaan ajatukseni kuplivat ilmoille sukkelaan ja vasta jälkeenpäin mietin, olisiko tämäkin asia ollut jännempi vain ja ainoastaan minun tietonani. No, kokeillaan, tuntuu toisaalta hauskalta jakaa ajatuksia näinkin, bloggaaminen kun on (kuulemma) tosi nykyaikainen tapa pitää kirjaa elämästään ja moni onkin järkyttyneenä kysellyt miksen bloggaa, kerran rakastan kirjoittamista.

Miksikö? Olen vanhanaikainen. Tuntuu välillä hassulta että olen valmistunut multimediatuotannon linjalta, alalta, jossa menestyäkseen pitäisi olla perillä viimeisimmistä villityksistä ja tekniikoista sekä toteutuksista. Minä unelmoin toisinaan vanhoista ajoista ja rakastan suomalaisia sotaelokuvia, jotka kertovat ajasta, jolloin ihmiset eivät miettineet materiaa ja menestymistä eikä supertekniikkaa vielä ollut (toisaalta se olisi saattanut pelastaa monta asiaa mutta se nyt ei ole se pointti...), vaan jokainen päivä elettiin niin kuin se tuli ja oltiin onnellisia siitä, jos kuukausien jälkeen vastaanotti kirjeen rakkaimmaltaan ja todettiin että tämä oli vielä hengissä ja seuraavan kesän häillä oli vielä toivoa.

Onkohan minulla vielä toivoa. Olen toivoton unelmoija. Elän pää pilvissä ja elokuvissa ja haihattelen tulevaisuuteni perään niin että se järjestää vielä itse itsensä. Täytin hiljattain 26 ja vaikka moni kirkaiseekin kauhusta että näiden lapsenkasvojen takana elää "siis ethän sä vanha ole mutta siis noinkin vanha jo?!" sielu, elättelen toiveita että olenhan mä vielä suhteellisen nuori ja ehdin vaikka mitä. Edellisen vuoden ja ainakin osan tästäkin olen omistanut haihattelulle ja itselleni ihan luvan kanssa. Ja täytyy tunnustaa, että hyvää on tehnyt.

Ehkä parhaimpia päätöksiä ikinä on ollut extempore muutto Turkuun. Se oli jotain, mitä en miettinyt sen enempää, vaan tein. Kaipasin pois ankeasta Lahdesta, joka tiivistyi ympärilleni monien mutkien, muistojen ja taistojen ahdistavana kelmuna eikä näyttänyt suuntaa minnekään. Olen ihminen, joka elää kauniita, mielenkiintoisia ja ihania asioita varten, kuihdun pois betonikolossa ilman tarinoita ja historiaa enkä tunne itseäni omaksi itsekseni. Turun kauniissa kaupungissa pystyin hengittämään uudelleen ja tapaamani uudet ihmiset, mahdollisuudet ja edessä häämöttävät seikkailut kuorivat kelmun pois päältäni ja elämäni on kertakaikkiaan ihanaa tällä hetkellä! Juuri nyt ei mikään voisi olla paremmin.

Muutos vaatii joskus tuskallisen läpikäymisen ja prosessoinnin. Voin ylpeänä itsestäni sanoa, että olen sen tehnyt ja kirjata ylös jälleen kokemuksien listaan. Rakas mummini kirjoittikin kirjeessään minulle joskus: "Rakas Merle, syntymäpäiväsi on ollut parasta elämässäni. Siksi toivonkin elämääsi onnellisuutta ja iloa, mutta myös riittävästi kovia kokemuksia, tullaksesi vahvaksi ihmiseksi". Mummi ei ollut väärässä ja nämä sanat kaikuvat päässäni, joka kerta kun on tuntunut siltä että elämä koettelee. Sateen jälkeen paistaa kuitenkin yleensä aina aurinko ja ilma on raikkaampi ja kirkkaampi. Aikuisuuden tiellä tallustaessa eteen sattuu monia silmiä avaavia kokemuksia, jos niitä ei pidä suljettuina liian pitkään. Ja olen huomannut, että se on aika hienoa. Ilman kokemuksiani, minä en olisi se, joka haluan olla ja jota kohti menen joka päivä.

Tämä blogi kertoo siitä.