sunnuntai 30. marraskuuta 2014

275. Maailman ensimmäisestä kolikkorahasta juustoihin


Maailman ensimmäinen kolikkoraha lyötiin seitsemännen vuosisadan puolivälissä eaa. Niin muinaiset kuin nykyisetkin vallanpitäjät ovat olleet aina rahapulassa. Yleensä ne ovat pyrkineet korjaamaan rahapulaansa turvautumalla kolmeen menetelmään; korottaneet veroja, ottaneet lainaa tai suurentaneet rahavarantoa laskemalla markkinoille lisää valuuttaa. Ihmiskunnan historia on täynnä petoksia, huijauksia, konnankoukkuja ynnä muita salakähmäisiä sotkuja. Aikana kuin aikana, missä päin maailmaa hyvänsä, uskontokunnat ja aatesuunnat, yksilöt ja yhteisöt ovat valtaa ja mammonaa saadakseen  hyödyntäneet ihmisten taipumusta uskoa lähes mitä hyvänsä, kunhan asia tarpeeksi vakuuttavasti esitetään.

Hetken aikaa sitten uutisoitiin historiallisista kaupoista; Napoleon Bonaparten hattu, tai yksi niistä, oli myyty 1,9 miljoonan euron hintaan. Ah! Hinnakas historia. Radiossa uutisoitiin siitä kuinka Apple ja Facebook tarjoavat työhyvinvointina naispuolisille työntekijöilleen munasolujensa jäädyttämistä uraputken tieltä; jotta lapset voi tehdä sitten vähän myöhemmin. Rahalla sorvaamaan luonnonlakeja. Pyöritin asioita päässäni miten päin tahansa tulin siihen tulokseen että tässä maailmassa ihan kaikki on kaupan; tavalla tai toisella. Mihin tahansa menen, joka paikassa ostetaan ja myydään. Mihin tahansa katson vähintäänkin jossain kadunkulmassa lepää surullinen autonrotisko kylkeen tatuoituna summa, jolla vanhuksen voi raijata tiennurkasta huushelvettiin ja pelottavinta on, että ei se nyt hirveän kaukana ole sama periaate ihmisotuksissakaan; Salossa myrkytettiin vanhusparka, jotta perinnöt saadaan irti nuorempiin taskuihin. 

Entäs vallanjano maista, tilasta, hiekasta, metsistä, vesistä, rajoista ja taivaasta niiden yllä? Talouspakotteita rauhan turvaamisyritykseksi maiden välisissä konflikteissa, ilmatilaloukkauksia, jotka johtavat ylilentojen kieltämiseen, joka taas aiheuttaa lentoyhtiöille katastrofivaaran. Rooman Keisari Neroa vaivasi aikanaan ahneus ja rakkaus kultaan niin paljon, että hänet lopulta syöstiin vallasta ja murhattiin. Tarina tunnetaan Neron kyltymättömästä halusta koristautua kullalla ja saadakseen sitä lisää, hänen oli jopa alennettava Rooman rahan arvoa. Ensimmäisen kolikon lyömisestä ennen ajanlaskun alkua on tultu juustoihin; "Putin-juustot syövät erikoisjuustojen markkinoita ja koettelevat isojen yhtiöiden ohella myös pientuottajia:" Vaikka elintarviketeollisuus on yksi ihmiskunnan kantava voimavara puolin ja toisin kuluttajien ja tuottajien vuorovaikutuksessa niin jotenkin ihan todella koomista, että taloudellisesti saadaan aikaan jopa juustosota.  

Miksi aihe koskettaa ja rupesin sitä päässäni pyörittelemään johtuu toki hyvin pitkälti siitä, että oma työni on myymistä ja neuvottelen joka päivä summista ja niiden selättämisestä. Sen mukanaan tuomista hyödyistä ja huolista ja taas niiden mukanaan tuomista hyödyistä, jotka selättävät huolet. Median ja markkinoinnin maailmassa kilpailu on kova ja statuksia ja ykköspaikkoja saavuttavat luonnollisesti ne vauraimmat yhtiöt. Käsittelen joka päivä valtavasti tapauksia, jotka ostavat intohimoisesti mielummin hintaa kuin hyötyä. Työn puolesta sekin on ihan jees, mutta omassa päässäni letuttaa. Uskokaa tai älkää, aihe pursuaa usein korvista jonain ihan muuna kuin hunajana...

Sitten on se oma henkilökohtainen elämän stressi. Ja voihan surku kun ihmiskohtaloissa kuulee hyvin usein maininnan "raha". Kaikki olisi muutoin hyvin mutta kun se asuntolaina ja raha. Harvemmin se stressaa, että sitä olisi liikaa, useinmiten liian vähän. Yhdessä hetkessä saatat heitellä kääpiöitä kiinni tarratauluun niin kuin Wall Streetin Susi konsanaan ja toisessa hetkessä palautat pulloja kauppaan ja toivot, että saisit kaupasta niillä rahoilla vaikka sitä perhanan juustoa. Toki valuutta on aikamoinen elinehto, ilman sitä on tässä maailmassa vaikea tulla toimeen, mutta miten suuri osa esimerkiksi henkilökohtaisesta stressistä on oikeasti olemassaolevien taloushuolien tai omien asetettujen talouspakotteiden ansiota ja miten suuri osa ihmisen itsensä aikaansaamaa stressiä? Menestyksen makeanhimo ja materialismionnellisuus iskee ihmiselle, joka tuosta seitsemännestä vuosisadasta on kehittynyt olemaan entistä fiksumpi ja sitä myöden hullumpi. 

Viekää minut lepäämään. 





Lähteinä käytetty: Maailmanhistorian suurimmat huijaukset ja ihmiset niiden takana, Schildts Kustannus 2011
                           sekä MTV 3 Uutisointi





torstai 20. marraskuuta 2014

tiistai 11. marraskuuta 2014

270. Ideoita ja Inspiraatiota Joulufiilistelijöille!




Kaupungilla näkee jo paljon esille laitettuja joulukoristuksia, valoja ja fiilistelyjä. Sieltä se taas tulee! Alla olevasta linkistä voi kaikki joulufiilistelijät kurkkia inspiraatiota ja ideoita jouluun! Enjoy! :)

Ideas and Inspiration for Christmas:


269.



Kello olis taas kiva! Would like to have a new watch!



268.



Marraskuu. November.

Merlemelli - Instagram

perjantai 7. marraskuuta 2014

264. Syysväsymystä, syndroomia ja kahvia.


Aamuhämärän hiljaisuus. Täysin rauhallinen lauantaiaamu ilman kiirettä arjen askareisiin, tapaamisiin tai kissanristiäisiin; tätä en ole tehnyt pitkään aikaan. Aikaa kirjoittaa.

Niin kuin joskus kirjoitinkin, nämä hiljaiset lauantaiset aamuhämärän hetket seuranani ainoastaan vedenkeittimen iloinen, höyryinen porina ja taivaalliselta tuoksuva kahvikuppi, ovat yksiä lempihetkiäni elämässä. Vaikka nautin harrastuksinani taiteesta ja kaikenmaailman "askarteluista" niin pysähtyminen on aivan omaa luokkaansa. Täydellinen pysähtyminen hetkeksi. Harvinaista herkkua ja siksi juuri niin ainutlaatuista ja arvokasta. Miksi juuri lauantaiaamu kello kahdeksan, joka on arkiviikkoaamujen tuomionumero? Siinäpä se juju piileekin, ystäväiseni; oman aikani, oman aikatauluni, kalenterini, tilanteeni, vapaapäiväni herratar. Täydellisessä hetken hiljaisuudessa. 

Vaikken ehkä ole se kahdeksan lonkeroa omaava supernainen, joka jokaisen työpäivän jälkeen urheilee, opiskelee, ulkoilee, liikkuu, kokkaa, kutoo, siivoaa, lukee, tanssii ja vaikka mitä, olen oman pääni sisällä suhteellisen ankara itselleni arkionnistumisista. Työni kun pyörii myynnin onnistumisten ympärillä, tuloslaskennan, väittelyiden ja vääntöjen tatamilla, konsultoinnin, avunannon, suosittelun, asiantuntijuuden ja rohkaisun nätissä ja tehokkaassa, kompaktissa pikku digipaketissa kustannustehokkaaseen hintaan. Teen tiimityötä, rakennan omaa tonttia, kisaan muita, mutta ennen kaikkea itseäni vastaan. Kun ylitän budjetin ja omat voimavarani, hilaan prosentit reippaasti yli maaliviivan olen onnistuja; läähätän kuin puolivuotta valmistellun supermaratonin juoksun jäljiltä. Ja seuraavana päivänä maratonin valmistelu alkaa alusta. Edellinen onnistuminen on tipotiessään ja mennään kohti seuraavaa. Hetkellinen myyntikrapula on sallittua, mutta väsyttää ei saisi. 

Kuulostaa hullulta ja väsyttävältä. Sitä se onkin, mutta olen sen tyyppinen ihminen, joka nauttii haasteista. En tiedä osaisinko tehdä ns. "normaalia" työtä, joka kulkisi tasaisen varmasti eessuntaas joka päivä kuin mekaaninen kauppakassan liukuhihna. Olen saavuttanut paljon haastamalla itseäni, kasvattamalla paineensietokykyä ja vetämällä itseni kallionkielekkeen päälle lukuisia kertoja kun olen roikkunut reunalla. Itsensä ylittäminen tuntuu hyvältä, mutta kun siihen pyrkii joka kuukausi on vaarana oman ajattelutavan vääristyminen siitä, että silloin kun omat tehot on puolivillaisia ja väsyttää, on huono ihminen. Siksi nautin niin suunnattomasti näistä tyystin hiljaisista aamuhämärän hetkistä, jolloin tuntuu siltä, että hiljaisuudesta ja pysähtymisestä virtaa äärettömän tehokasta energiaa. Jännä kombinaatio ja niin järkevä, vaikkei sitä aina suostu uskomaan. 

Katselin tällä viikolla kaksi elokuvaa, joissa molemmissa käsiteltiin merkityksellisiä hetkiä. "Fault in Our Stars" (dir. Josh Boone) ja "Thousand Times Good Night" (dir. Erik Poppe). Silloin kun elämä on yht äkkiä lopullista, näkee maailman kauniimpana ja arvokkaana kuin normaalissa arkimylleryksessä. Sitä haluaa pitää kiinni auringonnoususta ja laskusta, nähdä ne joka päivä yhä uudelleen. Niin. Jos syysväsymys, syndroomat ja liika pingottaminen vaivaavat, ollaan onnellisa näistä pysähtyneistä, voimaa antavista hetkistä ja joka päivä nousevan auringon mukanaan tuomista uusista mahdollisuuksista. On ihan ok olla ihminen! Onhan?