16.

Onnellista!

Heräsin aamulla tapani mukaan pienessä kiireessä. Olen armoton unikeko ja tosi aamu-uninen, mutten koskaan pahalla päällä aamuisin tai kovin huonotuulinen ihminen muutenkaan. Nenänpielessä tykytti ilkeästi, jaaha, finni tulossa. Ehkä sipaisisin vain punaista huulipunaa, joka saisi olla päiväni pirteys, kun en aamuisin juurikaan ehdi itseäni sen kummallisemmin laittaa. Arkena nyt toimii pelkkä mascara muutenkin hyvin, ehkä ripauksella kesän herkkuvärejä huulipunissa. Hymy kasvoilla kaunistaa joka tapauksessa!

Kun pesin hampaita kylpyhuoneessani, kädelleni lennähti pienenpieni leppäkerttu, ihan vauva, selässä kaksi pistettä. Suristeli ensin pääni yläpuolella hätäisesti etsien jotakin, ulospääsyä olettaisin, ja laskeutui sitten kädelleni ystävällisesti. Päätin laskea sen ulos auringonpaisteeseen ja se suristelikin iloisesti pois. Ehdin jopa aamukiireessäni väsäämään itselleni lounasta mukaan, kaksi herkullista tortillaa viikonlopun jauhelihakastikkeista. Mustahan on tullut taitava. Sillan yli tepastellessani töihin pudotin Mannerheimin Lastensuojeluliiton keräykseen 2 euron kolikon ja sain pinssin muistoksi, siinä oli graafinen kananpoika tai vastaava. Keräyksen tyyppi toivotti hymyillen iloista päivää ja minä tein samoin. Taisin jopa olla ajoissa töissä.

Työpäivä sujui leppoisan tuotteliaasti ja kiiti eteenpäin hyväntuulisesti. Töiden jälkeen minua odotti hyvät ystäväni ja meillä oli suunnitelmissa viettää iltapäivä Joellan Galleriassa ja kahvilla Aurajoen varressa Cafe Artissa. Galleria Joella on ihana pieni galleria joenvarrella täällä Turussa ja kuljen siitä joka päivä töihin ja mennessäni siitä ohi, yritän aina bongailla mielenkiintoisia näyttelyitä. Näyttelyt ovat Turun Taidegraafikoiden töitä. Tällä kertaa esillä oli Matti Hintikan "Muistiinpainaumia", kivilitografioita, joiden toteuttamiseen hän oli käyttänyt painolaattana kiviainesta. Ajankerrostumat ovat niissä konkreettisesti läsnä "kiven muistissa" ja hän on käyttänyt töissään huokoista kalkkikiveä. Kiinnostuin näyttelystä, koska kuvat olivat unenomaisia väripyörteitä, maalauksellisia, mutta graafisia. Mukaan tarttui myös pari korttia, pienet gallerioiden putiikit ovat ihania. Bongasimme myös juuri avatun uuden keittiökalustekaupan Heirolin, jossa oli paljon avajaistarjouksia. Löysin vihdoin itselleni valkoisen keraamisen morttelin, jonka hinta ei tosiaan päätä huimannut, avajaistarjous 3€. Ah ihanaa, pääsen vihdoin murskaamaan pähkinöitä ja mausteita omassa morttelissa. Morttelissa on kunnon tekemisen meininki. Pitää ensi alkuun varmaan ostaa kasa pähkinöitä ja värikkäitä mausteita, jotta pääsee käyttämään uutta morttelia, ihan vain puhtaasta ilosta.

Ilma oli niin kesää enteilevän aurinkoinen ja minulla oli tänään korvissani ihanat hehkuvanoranssit korvikset, jotka on punottu langasta pitkiksi kevyiksi tupsuiksi. Ystäväni oli löytänyt ne minulle Ranskasta. Toriaukiolla oli pystytetty koju täyteen mitä ihanimpia erilaisia ISOJA toffeekimpaleita Britanniasta. Kysyin oitis saanko kuvata herkullista värisekamelskaa ja sen jälkeen en kehdannut olla ostamatta mitään. Valitsin yhden ison kimpaleen Bailey'sin Latte Macchiato toffeeta ja pienen välipalan jälkeen jaoimmekin kimpaleen kolmeen osaan loppujen teen ja kahvien kanssa. Taivaallista. Onneksi ostin vain yhden... Ystäväni näytti minulle piirtämiään pohjapiirrustuksia koulun dokumentointikurssilla. Piirros oli upea, olin tosi ylpeä ystävästäni! Olin myös hyvilläni kun vaatehuoneessani seisonut pehmeänpastellinoranssi pehmoinen neuletakki oli täydellinen hänen päällään, hän kun on vaalea ja minä tumma ja vaaleaihoinen sinisine silmineni, niin se ei minulle oikeastaan käynyt alkuunkaan. Nyt sillekin tuli käyttöä ja ystäväni ilahtui. Nautin suunnattomasti koko päivästä. Kauempana puksutti hauska kaupunkijuna. Minä kinusin sinne kuin pikkulapsi, mutta jouduin tyytymään siihen, että junaan mentäisiin kun tulisi lämpimämmät ilmat, muita paleli. Njaaha. No hyvä oon.

Mietin onnellisuutta tänään. Miten paljon siihen vaikuttaa itse. Miten paljon oma onni koostuu omasta ajatusmaailmasta ja halusta ajatella onnellisesti ja myönteisesti, siitä että katsoo, kuulee, haistelee ja maistelee. Iloitsee pienistä asioista. Pääsee yli niistä, joista on ollut niin vihainen ja pettynyt ja räjähtänyt kappaleiksi monenmonta kertaa ja kerännyt ja koonnut omat palasensa yhteen aina yhä uudestaan. Sovittanut siinä välissä montaa väärää palaa yhteen, ennen kuin on loksahtanut. On onnellinen raikkaasta kevätuulesta ja kauniista maisemista työmatkalla, ikivanhasta lempipaidasta, joka on päälläsi sadattaviidettäkymmenettä kertaa, hiuksista, jotka muotoituivat kivalle nutturalle ihan vahingossa harjaamatta, ystävistä, jotka ovat vastassa sinua työpäivän päätteeksi ja joiden kanssa voit jakaa kimpaleen namitoffeeta, suunnitelmista, joita sinulla on edessäsi ja ennen kaikkea siitä, että iloitset normaalista hetkistä ja olet ihmisten ympäröimä, jotka ovat samankaltaisia kuin sinä. Olet oikeassa kohdassa ja silti kaikki on vielä ihanasti, suunnittelemattomasti avointa.

Onni koostuu myös toisista ihmisistä, elämme täällä toisiamme varten. Minä olen ainakin huomannut sen, että jos poukkoilee asiasta toiseen ilman, että on selvittänyt oman päänsä utuisuuden ensin, ei voi olla mitään täysillä toisille saati oma itsensä. Oma aika on kallisarvoista ja kun antaa itselleen reilusti aikaa ja keskittyy itseensä ja asioihin, jotka ovat itselle tärkeitä ja arvokkaita sanoivat muut mitä tahansa, oppii löytämään ne asiat, joita haluaa ja eliminoimaan ne, joita ei ainakaan halua. Asiat, joilta on ennen ollut sokea, näkee paremmin ja alta paljastuu monta arvokasta ja uutta asiaa, joita arvostaa ihan eri tavalla kuin ennen. Silloin myös elämään saattaa tupsahtaa ihan vahingossa jotain aivan ihanaa ja edessäsi on kokonaan uusi maailma. 

Ja voit olla sitä, mitä haluat. Myös toiselle. Täysillä!

15.

Keinovalo.

  

Maailma on täynnä valoa, luonnollista ja luonnotonta. Aikaisempi kuvasarjani "Kevätvalo kotonani" innoitti minua kuvailemaan myös keinovaloja. Jossain vaiheessa haluaisin teettää näistä jonkinnäköisen taulun keittiööni, mutta idea taulusta ei ole vielä selkiytynyt täysin. 

14.

Nauhavillitys!

Minulla on tällä hetkellä valtaisa himo erilaisiin nauhoihin! Tällä hetkellä etenkin vanhainaikaisen pitsisiin ja keväisen värisiin vihreisiin ja maanläheisiin sävyihin. Viime viikonloppuna bongasin Lauran Kaupasta aitoa pellavanauhaa, ollessani kotona Vääksyssä käymässä viikonloppuna. Olen fanaattinen nauhojen kanssa kun lähetän kirjeitä, kortteja tai annan ystäville valokuvia. Nyt sain vihdoin ensiaskeleen otettua siihenkin projektiin ja teetätin tänään muutamia valokuvia lahjaksi, äitienpäiväkin on tulossa. Ne tuovat oman lisänsä ajatukseen kirjeessä ja tekevät kirjeestä persoonallisemman, niinkuin lahjasta yleensä ja koristaa kauniisti. Lisäksi nauha antaa mielestäni huolitellun vaikutelman. 

Nauhassa on aina ollut jotain jännää ja se on nostalginen kangaskappale. Ensimmäisenä lahjasta tartut kauniiseen nauhaan, avaat ja purat sen hitaasti kun jännität mitä paketista paljastuu. Se luisuu pehmeästi sormiesi välistä maahan ja myöhemmin poimit sen roskien seasta ja säästät sen, keksit mahdollisesti jotain käyttöä, laitat kierrätyskäyttöön tai sujautat kirjan väliin kirjanmerkiksi. Mitä tulee varsinaiseen ompeluun, olen erittäin poropeukalo. Jostain syystä, minulla ei riitä ompeluun inspiraatiota ei sitten ollenkaan. Ei ole koskaan riittänyt. Minun lapaseni ja villasukkanikin olivat aina koulun käsitöissä aika vinkuroita ja omituisia ja tein paljon mieluummin puukäsitöitä. Mutta tällaista pientä näpertelyä rakastan. 

 

13.

Mmmmuffinsseja!

 

Ihana Olga Temonen oli julkaissut blogissaan herkullisten oloisten sitruunamuffinssien ohjeen. Tämä ohje on siis ryövätty sieltä. Pakko kokeilla joku päivä, niin herkullisen oloisia! Itse varsinkin kun olen sitruuna + rahka yhdistelmän fani leivonnaisissa jos suklaata ei lasketa. Olgan blogi on muutenkin tosi kiva, siitä välittyy kunnon tekemisen meininki idyllisessä maalaistalossa ja siinä seurataan Olgan ja lasten elämää pääsääntöisesti. Aivan huippusuloisia letkautuksia lähtee lasten suusta, Olgan pieni Hilma tyttö olikin kulkenut äitinsä perässä tomerasti ja kysellyt "Äiti, saanko minä vielä lisää sitä hyvää sämpylää?" näitä maisteltuaan. 

Olgan blogia voit lukea täällä

Kuva: Olgan Kotona -Olga Temosen blogi

 Sitruunamuffinssit   n.14kpl

1 prk rahkaa
2 munaa
½ dl hunajaa
100g sulatettua voita
1 sitruunan kuori + mehu

5 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja tai ohratärkkelystä
1 dl sokeria (voi jättää pois ja lisätä vielä ½ dl hunajaa)
2 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria

Sekoita keskenään rahka, munat, hunaja, voisula, raastettu sitruunan kuori sekä sitruunan mehu.
Sekoita kuivat aineet keskenään yhteen.
Yhdistä lopuksi kosteat ja kuivat seokset keskenään.

Jaa muffinssivuokiin ja paista 175°c  n.20 minuuttia.

12.

Kertakäyttökameraprojektin lopputulos.

Marssin tänään lounastauolla noutamaan kertakäyttökameralla napsimani kuvat filmiliikkeestä. Voi kurjuus, yli puolet oli pimeitä. Saattaa johtua harjoittelun puutteesta tai siitä, että salama hajosi heti ensi alkuun ja jouduin kikkailemaan pimeydessä sen kanssa. Ilmeisesti salama ei ollut riittävä kuvatessa laajoilla alueilla hämärässä. Yksi valosattumakin oli näköjään ollut, jonka olisin halunnut, mutta en löytänyt kuvaa valmiiden seasta. Ilmeisesti kehittäjät olivat päättäneet sen olleen yksi niistä epäonnistuneista. Jhyst. Kehittäjät Marsista, kuvaajat Venuksesta. Ensi kerralla vaadin kirjallisena, etteivät hävitä MITÄÄN.

Muutama harva onnistunut, mutta onnistuneiden sarjasta tuli loppujenlopuksi aika kiva. Luovuin mustavalkoisuudesta, koska värilliset toimivat sarjana paremmin. Ja pyykkinarukehys on siitä kiva, että kuvien vaihtelu onnistuu halutessa sukkelaan, ilman kiroilua siitä että kuva meni suhteessa kehysten jalkaan väärinpäin!

 

11.

Ystävyydestä.

 On harvoja asioita, joita en läheisten ystävieni puolesta tekisi. Vappuna kokoonnuimme aluksi minun luokseni ja sokerina pohjalla sain yllätysvieraakseni myös ystävän, jota en ollut nähnyt moneen moneen kuukauteen. Puhuttavaa riitti niin paljon, että välissä unohti hengittää, pää oli onnesta, hapenpuutteesta ja kuohuviinistä sumeana. Yksi päivä on liian lyhyt, mutta lämmittää mielessä vielä monta viikkoa tapaamisen jälkeen ja kestää seuraavaan. Puhuimmekin aidosta ystävyydestä. Siitä, miten on ihanaa kun on ystäviä, joiden kanssa voi jatkaa juuri siitä, mihin on viimeksi jäänyt, vaikka aikaa olisi välissä vierähtänytkin kuukausia. Aikaa ei tarvitse laskea, itsensä se osaa tikittää eteenpäin aivan liian nopeaan silloin kun taas nähdään. No, se on mitä ilmeisin todiste siitä, että on ollut kivaa! 

Minä en pärjäisi ilman ystäviäni. Joskus ystäväni tuntevat minut paremmin kuin minä tunnen itseni. Ehkä elämäni parhaimpia "parisuhdekouluja" ovat niiden kirjaimellisten lisäksi olleet ystävyyssuhteeni. On aika hienoa huomata, miten on elänyt ja kasvanut ystäviensä mukana, oppinut heiltä, antanut mahdollisesti itsekin jotakin opittavaa heille, kuunnellut ja katsellut, tulistunut, mököttänyt, sopinut, kolunnut ystävän vaatekaappia, kolunnut ystävän laukkua ja ihastellut kaikkea uutta mitä hänellä on kun hän tulee kyläilemään, nukkunut ystävän t-paidassa, itkenyt ja nauranut, matkustellut, sihissyt heidän puolestaan, jutellut läpi yön, adoptoinut ystäviensä riiviökissat hetkeksi, herättänyt keskellä yötä puhelinsoitolla, matkustanut tueksi, nukkunut vieressä ja käpertänyt varpaat yhteen ystävän kanssa, nukkunut makeimmat päiväunet ystävän sohvalla. Lapsuuden leikit ovat vaihtuneet aikuisuuden kiemuroihin, mutta samalla tarmolla niitä pohditaan kuin aikoinaan päätettiin, että naapurin mummo oli noita ja sitä piti varjostaa kameroiden ja muistiinpanovälineiden kanssa, kunnes leikki loppui tykkänään kun mummo raasu hermostui ja tuli rähjäämään ipanoille, jotka eivät arvostaneet vanhusparan yksityisyyttä. Äitikin taisi ohjeistaa, että kehittäkäähän toinen leikki. Krhm, ihan ymmärrettävää... 

Parasta on, että hyviin ystäviin voi aina luottaa. He kertovat minulle jos hölmöilen ja toisinpäin. Nykyään taitaa voida jo puhua asioista, ilman että syttyy sota. Virheistä on opittu ja toisaalta niitä tehdään vielä paljon lisää. Onneksi niitäkin voi tehdä yhdessä ja nauraa lopuksi makeasti päälle! Minusta tuntuu, että minulla on monta siskoa ja valtava perhe ja olen siitä hyvin onnellinen!

Rosie.

10.

Kevätvalo kotonani.

 

Yleensä viikonlopuissa nautin yhdestä olopäivästä, tarvitsen sellaisen. Edes kerran kuukaudessa, mielellään pari. Silloin saatan viettää yhden päivän vain oleskellen, makoillen sängyllä, tehden suunnitelmia, inspiroiden. Tänä viikonloppuna löysin kodistani kiehtovat kevätvalot.