Paina taas kaasu pohjaan, anna elämän mennä!
Mieletöntä. Buukkasin eilen itselleni nopean laivamatkan Tallinnaan 1.7 tarkoituksenani suunnata Road Trippaamaan Eesti-Latvia välillä hyvässä porukassa viikon verran. Katselin tänään reissaajareppuja netistä, täytyy varmaan mennä Classelle tonkimaan joku päivä. Pakkaamisesta tulee minulle niin haaste, vaikka olen aina unelmoinutkin siitä, että kunpa joskus vaan voisi lähteä matkaamaan maailman ympäri yhden pienen nyytin kanssa ja unohtaa kaikki turha, naisellinen hömppä. Päätän joka ikisellä matkalla etten ota mukaan kuin vain ihan välttämättömimpiä juttuja, parit asut iltamenoja varten ja jotain rennompaa päivän tutkimusretkiin. Pskanmarjat. Päädyn joka ikinen kerta hikoilemaan laukkuni kanssa matkalla päätepisteeseen ja kiroilemaan rankasti suomeksi, jos en ääneen niin ainakin ajatuksissani. Puhumattakaan takaisintulomatkasta tuliaisineen ja mielenkiintoisine löytöineen.
TOISAALTA. Himopakkaus on ollut paheenani kaupunkireissuilla, kaupungissa kuljeskellessa kun luonnollisesti haluaa näyttää siltä, että kuljeskelee kaupungissa eikä metsässä. Pariisin hienostoputiikkeja nyt on vaikea miellyttää, ellet kanna ylläsi vähintääkin asuntolainaa. Pelkäsin saavani sakkolapun Chanelilla kun olin "ere'tynyt" laittamaan kipeän korkkari-illan jälkeen tassuihini vihreänväriset tossukat. Tuli äkkilähtö. JOTEN. Kun kerran kyse on trippaamisesta tiellä ja yöt vietetään välillä telttaillen ja välillä majoituksessa, minun on pakko ylittää itseni tällä kertaa ja kaivaa netistä jotkut "näin Merle pakkaa"-ohjeet kuvien ja geometristen selitysten ja kaavioiden kera.
Olen niin innoissani! Olen halunnut roadtrippaamaan varmaan aina. Minä en yleensä ole niitä ihmisiä, jotka puhuvat, mutta eivät toteuta. Jos vain ikinä mahdollista, niin toteutan. Kerään vaikka kaupungin kaikki pullot, otan lainaa, soitan poikkihuilua kadulla, siivoan töissä kaksi viikkoa ilmaiseksi ja toiset kaksi viikkoa painan ylitöitä vaikka palkatta. Sellainen minä olen kun jostakin unelmoin. Rakastan extempore tempauksia mutta toisaalta myös rauhallinen luonteeni onneksi antaa yleensä periksi myös sille, että kaiken ei aina tarvitse tapahtua ihan heti (-voi miten kivaa olisikaan kun kaiken haluamansa saisi HETIHETI, mutta ei sitä toisaalta silloin elämästä mitään oppisi). Ja voi sitä riemuidioottia kun vihdoin pääsee unelmansa toteuttamaan! Olen kävellyt Turkuun muuttoni jälkeen pitkin kaupunkia suu niin henkarilla, että se on tainnut jo puutua paikoilleen ja pikkuhiljaa ihmiset tuntuvat alkavan tottumaan tähän. Vieläkin tosin vastaanotan katseita siihen malliin, että otsaani olisi tatuoitu "Olen uusi täällä", mutta on siellä joukossa onneksi paljon hymyjäkin, joita epäilen henkarinaamallani tartuttavani.
Olen niin innoissani! Olen halunnut roadtrippaamaan varmaan aina. Minä en yleensä ole niitä ihmisiä, jotka puhuvat, mutta eivät toteuta. Jos vain ikinä mahdollista, niin toteutan. Kerään vaikka kaupungin kaikki pullot, otan lainaa, soitan poikkihuilua kadulla, siivoan töissä kaksi viikkoa ilmaiseksi ja toiset kaksi viikkoa painan ylitöitä vaikka palkatta. Sellainen minä olen kun jostakin unelmoin. Rakastan extempore tempauksia mutta toisaalta myös rauhallinen luonteeni onneksi antaa yleensä periksi myös sille, että kaiken ei aina tarvitse tapahtua ihan heti (-voi miten kivaa olisikaan kun kaiken haluamansa saisi HETIHETI, mutta ei sitä toisaalta silloin elämästä mitään oppisi). Ja voi sitä riemuidioottia kun vihdoin pääsee unelmansa toteuttamaan! Olen kävellyt Turkuun muuttoni jälkeen pitkin kaupunkia suu niin henkarilla, että se on tainnut jo puutua paikoilleen ja pikkuhiljaa ihmiset tuntuvat alkavan tottumaan tähän. Vieläkin tosin vastaanotan katseita siihen malliin, että otsaani olisi tatuoitu "Olen uusi täällä", mutta on siellä joukossa onneksi paljon hymyjäkin, joita epäilen henkarinaamallani tartuttavani.
Olen onnellinen! Mitä sä luulit?
 |
| Kuva -Google |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti