Merle Therese: 20.

lauantai 26. toukokuuta 2012

20.

Kuumetta.

Koen kuumetta enemmän ja vähemmän monista asioista tällä hetkellä, mutta matkakuume on sellainen, joka nousee pintaan aina vähän väliä. Kun viimeisimmästä isommasta reissusta on kulunut vähintään puolisen vuotta, alkaa kuume taas nousta. Vieressäni möllöttää houkuttelevasti 500€ arvoinen Aurinkomatkojen lahjakortti, jonka olen ansainnut hyvästä työstä. Nyt se pitäisi pikkuhiljaa päästä käyttämään ja minulla onkin suunnitelmissa lennähtää jonnekin ihanaan paikkaan taas vaihteeksi todennäköisesti elokuun alkupuolella hyvän ystäväni kanssa. ? on vielä, että minne. En ole koskaan ollut sellainen yksinmatkustelija. Olen aina ollut sitä mieltä, että ihanat kokemukset on paras jakaa jonkun ihanan ihmisen kanssa. Mitä järkeä olisi katsoa upeaa auringonlaskua mielettömässä paikassa ulkomailla jos et voi jakaa sitä iloa kenenkään kanssa?

Olen viime vuosien aikana matkoillani reissannut läpi isompia kaupunkikohteita kuten Pariisissa, Madridissa, Berliinissä ja Lontoossa. Viime syksynä tuli myös käytyä "Espanjan Monacossa" Marbellassa. Mutta lämpimimmistä lomakohteista on jo vähän enemmän aikaa. Aina ihanasta Kreikasta mainittakoon Rhodos, Kos ja ihana taiteilijakylä Santorini. Naapurimaat kuten Viro ja Ruotsi ovat siitä kivoja ja helppoja kohteita, että niissä vierailu on toteutet- (! poltin melkein sämpylät uuniin kun unohduin taas ajatuksiini...Nooh, kai ne on vielä syötäviä, rouskuu suussa mukavasti)tavissa nopeammin ja helpommin. About kuukauden päästä edessä häämöttää Road Trip, joka alkaa Eestistä ja jatkuu aina ainakin Latvian hiekkarannoille saakka. Olen pitkään jo unelmoinut Road Tripistä ja nyt vihdoinkin pääsen, ihanaa!

Minulla on tapana pitää matkoillani aina erikseen olevaa matkapäiväkirjaa. Ainut ongelma on vaan se, että päivien päätteeksi on aina niin väsynyt, ettei meinaa jaksaa kirjoittaa. Yleensä aika pitääkin siis hyödyntää, autossa, bussissa, lentokoneessa, laivassa. Minä en ole koskaan ollut sitä tyyppiä, että lähtisin ulkomaille ainoana määränpäänäni "vetää kunnon lärvit". Juhlia voi sitten kotonakin. Nautin matkustelusta niin paljon, että haluan nähdä, kuulla ja kokea. Tykkään valokuvata ja kirjoittaa. Minusta on kiva istua katukahvilassa ja katsella eri maiden kulttuuria, tehdä huomioita ja katsella ihmisten eri pukeutumistyylejä. Kiireinen äiti höpöttää lapselleen espanjaksi ja vetää tätä perässään, mies kitaran kanssa Lontoon ahtaassa ja kuumassa metrossa vihreänvärisissä kengissään, poika, joka halaa surullisen näköistä tyttöä lentokentällä, Madridin täpötäydet kadut ja vilisevät ihmismassat, joita voi paeta menemällä tutkimaan mielenkiintoisia vanhoja kirkkoja, jonne kadun hälinä ei kuulu, Berliinin mahtipontinen tummanpuhuva kaupunki moderneine filmimuseoineen ja rakennuksineen sekä maailman suurimpine eläintarhoineen, Marbellan hienostoelämä, Eestin iloiset ihmiset, tunnelmallinen Vanha kaupunki ja Kansallisbaletin taianomainen tunnelma tai ylpeän oloiset Pariisin ladyt, jotka pyytävät anteeksi tönäistessään hienoisesti ostoskeskuksessa, jossa pienimmätkin jalanjälkesi pyyhitään, jotta lattia hohtaisi taas. Pariisittaren anteeksipyyntökin on kuin koru.

Islanti on ehdottomasti matkaunelmissani. Pidän luonnosta ja luonnon ihmeistä. Haluan ehdottomasti päästä vaeltelemaan Islannin kauniiseen luontoon kuumien lähteiden, putouksien ja tulivuorten keskelle. Venetsia ja Rooma ovat myös korvan takana. Lahjakortin päänmenoksi olen miettinyt jotakin idyllisempää kohdetta jossakin Italian ihanassa maalaiskylässä. Toisaalta myös siniset laguunit vetäisivät puoleensa. Mielenkiintoinen kohde tulevaisuudessa voisi myös olla esimerkiksi Transylvania, tuo mystinen pimeiden tarinoiden tyyssija. Olisi myös ihana päästä kuvailemaan joitakin vanhoja raunioita. Ah unelmia, unelmia....

Keräsin matkakuvistani parhaimpia muistoja herkuteltavaksi niistä kuvista, jotka ovat tallessa digitaalisessa muodossa.