53.

Minä sinisen eri sävyissä.

 

 

 

 

 

 

52.

Vähän erilainen perhekuva.

Vihdoinkin sain yhden pitkäaikaisen idean toteutettua. Eilen tuli koluttua yhden suht suuren kirpputorin hyllyjä ja mukaan tarttuikin muutama ostos. Yksi ostoksista oli kauniit kehykset, jotka naputin eilen ulko-oven viereen eteiseni seinälle. 

Kehyksiin valitsin eestinmummini erittäin kauniilla kaunokäsialalla isälleni kirjoitetun kirjeen vuodelta 1987, jossa mainittiin jo minutkin. Siis minulle erittäin arvokas, läheinen ja rakas muisto etenkin kun mummini ja isäni eivät enää pitkään aikaan ole olleet elossa. Minusta aivan mielettömän ihana, erilainen perhekuva, josta tulee lämmin olo aina kun lähden ovesta ulos tai tulen takaisin kotiin ja joka sisältää sen toisen puolen minusta.

51. Pimeässä

Pitkän päivän jälkeen, suuren tietotulvaähkyn tai projektityöpäivän jälkeen yksi keinoistani saada ajatukset muualle ja rentoutua on mennä kuumaan suihkuun -ilman valoja. Tänään pakenin pientä alkavaa päänsärkyä ja jotakin flunssapöpöyritelmää pimeään suihkuun. Jotenkin se, että sammuttaa valot ympäriltä ja keskittyy vain kuulemaan ja tuntemaan, sammuttaa valon monelta muultakin asialta ympäriltä. Voi helpommin rauhoittua ja rentoutua. Vesi valuu päällesi ja lämmittää koko ympäristön, pimeässä olet tavallaan painottomassa ja rauhallisessa tilassa veden kosketuksen ja rauhoittavan, suihkuavan äänen kanssa.

Tänään mieleeni juolahti kuitenkin äkisti nainen, jonka näin kaupungilla. Nainen oli sokea ja tuli vastaan sokeainkepin kanssa, tunnustellen tietään, mutta kulkien päättäväisin askelin eteenpän. Yht äkkiä pimeys ympärilläni muuttuikin todelliseksi maailmaksi, jossa kaikki tuntui yht äkkiä kovin hankalalta. Tunsin kuinka suihkuverho takanani liimaantui osittain märästi ja tahmeasti pohkeeseeni, kylmän seinän oikealla puolellani, kolisevan shampoopullon sen iskeytessä pimeydessä lattiaan ja säikäyttäen minut. Suihkun ääni ei ollutkaan enää rentouttava vaan se kohisi äänekkäästi ja painavasti suoraan korvaani enkä kuullut sen alta tai ulkopuolelta mitään, vaikka yritin. Shampoopullon ottaminen telineestä oli helppoa, muistin hyvin jopa pimeässä millä korkeudella pullot sijaitsevat -olenhan nähnyt huoneen useasti. Takaisinlaittaminen ei ollutkaan enää niin helppoa, vaan kauhean vaivalloista. Kyllästyin nopeasti ja asetin pullon vain johonkin, jotta laittaisin sen myöhemmin takaisin paikoilleen kun valot päällä olisi helpompaa eikä tarvitsisi ajatella.

Pimeän suihkun rentouttava ajatus merkitsee minulle koskettamista ja tuntemista. Kosketus veteen tai toiseen ihmiseen saa pimeässä tuntemiselle täysin eri merkityksen. Kosketus on tärkeää. Ilman kosketusta olisi vain kylmyyttä. On hyvä ja turvallinen olla, koska se on hetkittäistä. Se on keino rentoutua ja olla piilossa arjelta, maailmalta. Se on myös keino olla lähellä, yhdessä piilossa arkimurheilta. Ja kun siirrät suihkuverhon syrjään, pimeyteen piirtyy kylpyhuoneen ovenraosta muoto ja valo. Siinä vaiheessa riittää. Avaat oven ja astut kotisi huoneeseen, iltakajastus valaisee sälekaihtimien välistä huonetta. Tai se sama ihminen, jonka kanssa hetki sitten olit yhdessä piilossa pimeässä, on nyt silmiesi edessä ja miten ihanalta ja kauniilta hän näyttääkään edessäsi. Toinen ihminen.

Siksi en voikaan kuin ihmetellä surun ja arvostuksensekaisin tuntein naista, joka käveli minua tänään sokeainkepin kanssa vastaan ja hymyili, tai niitä kaikkia muita, jotka elävät pimeässä. Sillä maailma on kaunis. Todella.

50.

Tällaisella olisi jotenkin aivan ihana vielä kirjoitella.

Kuva: Google

49.

Kuvasarja - Joanna

 

Himo lamppujenvalo-kuvailuun iski taas. Tälläkertaa mustavalkoisena.

 

 

  

 

 

48.

Sigur Rós – Valtari

 

Ihanan unenomaisia, satumaisia ja raukeita, niin kuin Sigurin biisitkin. 

47.

Kaupunkiaamiainen, joka muuttuikin brunssiksi.

 

Ensimmäinen pitkän viikonlopun vapaapäivä. Suunnitelmissa oli suunnata aamulla ensimmäiseksi kaupunkiaamiaiselle Fontanaan kuivan kotinäkkileivän sijaan, mutta joka myöhästymisen ja annoskoon yllätyksellisen suuruuden takia vaihtuikin sitten myöhemmin brunssiksi (pikku miinuksena aamusta ensin ympäriinsä soitellut viimeiset työpuhelut, jotka täytyi vielä hoitaa).

Kaupunkiaamiaisissa/brunsseissa on kivaa ohi kiiruhtavien ihmisten ja liikenteen seuraaminen. Maalaisaamiaiset mökillä tai saaressa ovat joutilas asia erikseen, vaihtelu virkistää ja silloin kun koti sijaitsee kaupungissa, vilinäkin voi olla virkistävää. Puhelimeen puhuvia pukumiehiä kirein askelin, nahkakansioita ja salkkuja, kipsutin korkokenkiä, aivan liiaksi vaalennettuja hiuksia, pälyileviä katseita, köpötteleviä vanhuksia, koululaisia, kerholaisia, liikemiehiä, kirjastotätejä, rakennuksia, korjaustöitä, isolla rahalla ostettuja autoja, mainoksilla vuorattuja busseja...kiirettä. 

Syksy tulee, terassilla istuskellessa alkoi olla jo aika viileä. Ahdettuani kahvin ja jättikokoisen katkarapukerrosklubileivän sisuksiini meille tulikin kaverin kanssa himo rynnistää vaateliikkeisiin hypistelemään pehmeitä ja lämpimiä isoja neuleita ja pipojen värisekamelskaa, mukaan tarttuikin yksi. Jälkkärille oli pakko paeta Brahen sisätiloihin viileyttä piiloon. Vapaapäivät on ihana aloittaa jollakin ekstralla, varsinkin kun loppuilta on buukattu pyykkäämiselle. Illaksi on Turkuun luvattu sadetta. Hyvä syy pestä pyykit, siivota ja sytytellä kynttilät ja kaivautua loppuillaksi viltin alle lukemaan kirjaa.

Ja jälleen oli vaan pakko kaivaa se oma pieni dokumentointiväline laukusta...