47.

Kaupunkiaamiainen, joka muuttuikin brunssiksi.

 

Ensimmäinen pitkän viikonlopun vapaapäivä. Suunnitelmissa oli suunnata aamulla ensimmäiseksi kaupunkiaamiaiselle Fontanaan kuivan kotinäkkileivän sijaan, mutta joka myöhästymisen ja annoskoon yllätyksellisen suuruuden takia vaihtuikin sitten myöhemmin brunssiksi (pikku miinuksena aamusta ensin ympäriinsä soitellut viimeiset työpuhelut, jotka täytyi vielä hoitaa).

Kaupunkiaamiaisissa/brunsseissa on kivaa ohi kiiruhtavien ihmisten ja liikenteen seuraaminen. Maalaisaamiaiset mökillä tai saaressa ovat joutilas asia erikseen, vaihtelu virkistää ja silloin kun koti sijaitsee kaupungissa, vilinäkin voi olla virkistävää. Puhelimeen puhuvia pukumiehiä kirein askelin, nahkakansioita ja salkkuja, kipsutin korkokenkiä, aivan liiaksi vaalennettuja hiuksia, pälyileviä katseita, köpötteleviä vanhuksia, koululaisia, kerholaisia, liikemiehiä, kirjastotätejä, rakennuksia, korjaustöitä, isolla rahalla ostettuja autoja, mainoksilla vuorattuja busseja...kiirettä. 

Syksy tulee, terassilla istuskellessa alkoi olla jo aika viileä. Ahdettuani kahvin ja jättikokoisen katkarapukerrosklubileivän sisuksiini meille tulikin kaverin kanssa himo rynnistää vaateliikkeisiin hypistelemään pehmeitä ja lämpimiä isoja neuleita ja pipojen värisekamelskaa, mukaan tarttuikin yksi. Jälkkärille oli pakko paeta Brahen sisätiloihin viileyttä piiloon. Vapaapäivät on ihana aloittaa jollakin ekstralla, varsinkin kun loppuilta on buukattu pyykkäämiselle. Illaksi on Turkuun luvattu sadetta. Hyvä syy pestä pyykit, siivota ja sytytellä kynttilät ja kaivautua loppuillaksi viltin alle lukemaan kirjaa.

Ja jälleen oli vaan pakko kaivaa se oma pieni dokumentointiväline laukusta...