3.

Peili.

 

 

Jos peilissä olisi laskuri, mikäköhän mahtaisi olla luku, jonka se näyttäisi siitä kuinka monta kertaa peiliin elämänsä aikana katsoo. Omassa laskurissani luku olisi varmaankin niin suuri, että laskuri räjähtäisi. Jotkut eivät katso peiliin elämänsä aikana kertaakaan. Joidenkin peili on särkynyt lopullisesti. Joidenkin peilit vaihtuvat tiuhaan tahtiin. 

Minun peilini on lähtöisin lapsuudenkodistani saakka. Sen kehykset on maalattu muutamaan otteeseen. Ja se on nähnyt monia eri tyylikokeiluja, iloa, kyyneleitä, kritiikkiä, pelkoa, inhoa, tyytyväisyyttä, rakastumisia, sydänsuruja, ahdistuneisuutta, epävarmuutta, ideoita, oivalluksia, värejä, sotamaalauksia, onnistumisia ja epäonnistumisia, mutta ennen kaikkea -kasvamista. Ihmisiltä kysytään usein etenkin lehtihaastatteluissa kysymys: "Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle?" Minä ottaisin mukaan peilin. Tällaisina luvallisina haihatteluvuosina peili on yksi tärkeimpiä kodistani löytyviä asioita, johon on tullut tuijoteltua. Ja jos minut passitettaisiin autiolle saarelle haihatteluajanjaksollani, ottaisin mukaani peilin ja kelaisin siitä kautta jo tehtyjä päätelmiä ja tekisin toivottavasti niitä paljon lisää ja löytäisin vastauksia kun oikein tarpeeksi kauan tuijottelisin. Tai sitten saisin migreenin.

Muuttaessani halusin ehdottomasti hankkia eteiseeni uuden, ison, hienomman ja tyylikkäämmän peilin. Taidan harkita vielä uudestaan.