34.

Pieni tarina riskien ottamisesta.

Kuvittele meri. Tumma, painava ja syvä. Loputon. Se kuitenkin painoton ja turvallinen tunne äärettömän, hiljaisen vesimassan keskellä. Leijut. Ympärilläsi on tuhansia värien värähtelyjä. Kuplat ympärilläsi, jotka lähtevät sinusta ja kurkottelevat kohti pintaa kertovat että olet siinä. Olet elossa äärettömässä hiljaisuudessa. Katsot ympärillesi. Siellä on elämää. Sellaista elämää, joka on tarkoitettu olevan siellä, on aina ollut siellä. Rauhallista, päivästä toiseen virtauksien mukana leppoisasti leijuvaa elämää. Korvissasi humisee. Veden massa painautuu korviasi vasten ja kuplat kuiskivat. Plop plop plop.

Nenänpäähäsi osuu valo. Kuplat kimmeltävät matkalla ylöspäin, korkeuksiin. Jos nouset vedenpinnan yläpuolelle, mitä siellä näet ja koet? Tuulta? Myrskyä? Tuulenvireen kasvoilla? Villisti aaltoilevan meren, joka virtauksillaan heittää sinut paikkaan, jossa meri allasi ei ole enää tummaa ja kuplivaa vaan syvää ja mustaa. Leijut hetken paikoillasi turvallisessa, hiljaisessa äärettömyydessä. Kunnes kuplien viettelevä kimmellys kohti tuntematonta korkeutta nostaa sinut ylöspäin. Ensin varovasti. Sitten kiihdyttäen vauhtia kohti pintaa, nälkäisenä, janoten ilmaa.

Nostat pääsi pinnalle. Vesi valuu pitkin kasvojasi, auringon lämpö saa poskesi hehkumaan. Lokit kirkuvat yläpuolellasi, aallot pirskottavat vettä nenänpäähäsi. Tuulenvire tuo mukanaan tuoksuja. Tuntemattomia maita. Veden massa ei enää ympäröi sinua, ei peitä sinua maailmalta. Olet vahvempi ja uteliaampi kuin koskaan.

Kuva: Google