maanantai 20. elokuuta 2012

41.

Sosiaalisen median Uhrilampaat.

Ei siitä kovin kauaa ole kun luin lehdestä kokonaista parin aukeaman artikkelia siitä, millaisia ihmiset ovat syvimmältä sielultaan Facebook kuviensa perusteella. Lapsuuskuvansa profiilikuvakseen laittanut ei ollut valmis kasvamaan aikuiseksi, peitossa oleva profiilikuva kätki taaksensa salaisuuden tai ujon luonteen, vahvasti meikatut ja poseeraavat taas helvetin huonon itsetunnon, paljasta pintaa vilauttava vampin and so on. 

Milloin sosiaalisesta mediasta on tullut sielujen uhrialttari? Joka profiilikuvan vaihdoksella uhrataan, jotta päästään laskemaan tykkäysjumalan pisteitä. Joka puolella määitään siitä, kuinka toiset vaihtavat liian usein profiilikuviaan eikä kukaan jaksa painaa peukkua. Mitä ihmiset ajattelevat jos kuvat vaihtuvat sukkelaan tai niitä ladataan paljon? Pidän samaa profiilikuvaa nyt ainakin kolme kuukautta, ettei kukaan vaan ajattele mitään. Bmää. Bmää. Bmää.

Krhm. Inspiraationi lähde Paulo Coelhokin on painanut mustaa valkoiselle ajatelmissaan siitä, ettei oikeastaan ole sinun asiasi, mitä toiset ajattelevat sinusta. Hyvä idea ajatusten vaihdosta, elämän kulusta ja näyttämisestä paisuu kuin pullataikina ja lässähtää lopulta rumaksi pannukakuksi, joka on maustettu liialla miettimisellä. Milloin lakkasimme elämästä oikeaa elämää sen sijaan, että tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä naimisiinmenon jälkeen on parisuhdestatuksen vaihtaminen rengastettuun versioon? Onnellisia ovat ne, jotka ovat uhrialttarin poltteelta pelastuneet.

Itse komppaan Coelhoa niin tässä kuin monessa muussakin ajatelmassa. On kiva nähdä toisten vaihtuvia kuvia ja kuulumisia ja itse pidän esimerkiksi Facebook-sivustoja, joissa tapahtuu aktiivisesti paljon mielenkiintoisempina kuin niitä, jotka muumioituvat hiljalleen ja kasvavat vihreitä versoja. Vielä en ole niin sosiaalisesti medioitunut itsekään, että kauppaisin omaa sieluani Facebookin lisäksi Google+ ja Twitter + mitälienäitänyton-palveluissa. Mutta maailma kai nykyään on sellainen, meitä määritellään ja arvostellaan ahkerasti bittiavaruudessa, koska emmehän me elä oikeasti. Olemme pikseleistä koostuvia tykkäyksiä, joita pyörittää mikäs muu kuin raha. Tai itse Saatana?



Kuva: Google



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti